“Ei käy päinsä. Me maakuntien satraapit olemme yhteistuumin päättäneet, että kun kerran näin isot maat on kerran saatu, niistä ei luovuta. Ei nyt ruveta miksikään vitun tuuliviireiksi”, Kyrenius toteaa.
Kyrenius uhkaa tarpeen tullen puolustavansa lääninsä suvereenisuutta asein. Kysymykseen oman nimensä vaihtelevasta kirjoitusasusta legaatti suhtautuu kuitenkin välttelevästi.
“Jos ei nyt mentäisi siihen”, Kyrenius yrittää. Miksei mentäisi?
“Silloin pitäisi taas kerran sanoa, miten perseelleen koko kieliasun uudistus Ison Kirjan osalta meni. Kas kun kaikki juhlallisuus tekstistä on nyt karsittu, niin paljastui, että koko eepos on tyylillisesti kuin huonon kirjallisuuden seuran antologia”, Kyrenius, tai vaihtoehtoisesti Quirinius, manaa.
“Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että jo fraktuurasta luopuminen oli paska ajatus”, hän päättää.
