Pellonpää kertoi ehtineensä jo odotella. Melleri taas katsoi Pellonpään pitäneen turhaa kiirettä. Sopuun päästiin ja matkaa jatkettiin yhtä jalkaa.
“Matkalla sinne missä baarit auki läpi yön eikä aamua tule. Juopumaan kuunvalosta, itätuulen salakuljettamasta villihampun siitepölystä”, opasti Melleri. Niin lähtivät.
Ja Suomi oli taas hieman ikävämpi paikka.

“Orkka tauolla ja buffetti kiinni…”
Arton Räpsyssä ja Dollyssäkö se Pellonpää sano, näin muistelisin…
Haikean orpo olo kuin orvolla pirulla Kalajoen markkinoilla!
ensimmainen oli niin hienosti kirjoitettu, etta tippa tuli linssiin. en osaa sanoa muuta kuin olla surumielinen.
ja “ihmiskunta hukkuu omaan paskaansa”… pikkuhiljaa…
Olipa hämmentävän hyvä kirjoitus… mykistyin.
vain hetki.. ohi ennen alkua..
sanaa tai ajatusta…
käytävässä Käpylässä..
siellä meitä korjattiin
minä inva… ja Melleri
mutta Melleri, miten niin täyttä elämää!
no minä jatkan vielä…
ja ymmärään Mellerin sanoin tätä ihanaa elämää…
ihanaa elämää……
nyt sinne trffeille tuli myös Jukka Kajava.
Rauha takaisin. Oletus olikin väärä.
Rauha myös Peter Steelen oletetulle sielulle.
Minun loistava.
Ihmisellä jolla on elämänkerta, on myös hautakivi, tämänpuoleisen elämän viimeinen kilometripylväs. Mihin mahdetaan Mellerin kivinen nimilappu sijoittaa? Hänen elämäntarinansa on onneksi säilöttynä hautausmaan ulkopuolelle.
Kirjoita yleisönosastolle
Kirjelmöi toimitukselle tai trackbackaa.
RSS-syöte uutisen lukijakirjeistä.
Sallitut html-tagit: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <code> <em> <i> <strike> <strong>