Teepussit oli kätketty Volkswagen-mallisen tavaratilan pohjan alle rakennettuun piiloon. Tullivirkamiesten epäilykset heräsivät tiettävästi auton kuljettaja hermostuneen käytöksen vuoksi.
Ensin ajateltiin, että se on terroristi. Sitten joku huomasi, että takakontin liepeillä leijaili sellainen makea, omenainen haju. Pantiin äijä rautoihin ja ruvettiin hajottamaan Volkkaria, kertoo kenttämarsalkka Johannes Tulli.
Teen arvo katukaupassa olisi ollut noin 250 euroa. Miehen epäillään toimineen osana laajempaa teeliigaa, joka on viime vuosien aikana levittäytynyt Etelä-Suomen alueelle.
Vaalimaalla on tämän kuun aikana tehty jo kolme teetakavarikkoa. Tyytyväisyytensä suomalaisrajan toimintaan on ilmaissut myös Britannian teeteollisuus.
Nämä salakuljettajat ovat yhteiskunnan syöpä ja paiserutto. Myrkyttävät lapsemme, enkä minä saa siitä shillinkiäkään, parahtaa plantaaseiltaan tavoitettu Greyn jaarli.

Syyskuu 19th, 2005 at 21:19
On se niin hirveää nykyaikana kun aateliset jätetään aivan huomiotta eri tuotteiden profiittia laskiessa. Kuinka paljon Ben-setä saa riisin nettotuloista? Kuinka paljon vanhan kartanon köyhä talonpoikaisperhe saa noiden makoisten perunalastujen tuloista? Ei paskaakaan! Ihmisten pitäisi ajatella muidenkin etuja kuin omiaan. Katsoa peiliin ja näyttää keskisormea. Niih.
Syyskuu 20th, 2005 at 8:12
Mielestäni olisi tärkeää huomioida sekin seikka, että kaikesta huolimatta huolimattomuutta nimi- ja titteliasioissa ei voida vähäisissäkään määrin sallia; virheitä, joita tuon tuostakin putkahtelee esiin, viljellään niin kirjoituksissa kuin julkaisuissakin, jotka saatetaan kaiken kansan tietoisuuteen - ilman huolen häivää - ja ne uutisoidaan kuin todelliset faktat konsanaan, vaikka lähdeaineistona on käytetty esim. internetiä, johon ei voi luottaa edes vähäisissä määrin. Ei muuta.