“Kasvaakseen tasapainoiseksi ihmiseksi tarvitsee lapsi sekä isän että Päivi Räsäsen roolimalleikseen. Lakialoitteella pyrimme turvaamaan tämän oikeuden jokaiselle syntymättömälle kristitylle”, perustelee puolueen linjausta Päivi Räsänen.
“Kasvaakseen tasapainoiseksi ihmiseksi tarvitsee lapsi sekä isän että Päivi Räsäsen roolimalleikseen. Lakialoitteella pyrimme turvaamaan tämän oikeuden jokaiselle syntymättömälle kristitylle”, perustelee puolueen linjausta Päivi Räsänen.
VAROITUS: Pitkille kirjoituksille allergiset älkööt lukeko tätä.
Usein Lehden kirjoituksista paistaa tietty toisenlaisten mielipiteiden halveksunta. Ahdasmielisyyttä tms. ei voi määritellä sillä tavalla, että kaikki tiettyjä käsityksiä omaavat ovat ahdasmielisiä, koska tällöin koko sana degeneroituu pelkäksi synonyymiksi lauseelle “sinä olet väärässä” ja sellainen kielenkäyttötapa osoittaa räikeää epäkunnioitusta toisten mielipiteitä kohtaan - se jos mikä on todellista suvaitsemattomuutta. Todellista ahdasmielisyyttä on se, että pidetään omaa näkökantaa itsestäänselvästi oikeana eikä kyetä näkemään, että samaan asiaan on tyypillisesti olemassa useita vakavasti otettavia ja toisistaan suuresti poikkeavia näkemyksiä.
Lehden rationalisointi, että se pyrkisi nauramaan vallalle, on huvittava. Lehti harvoin tuo mitään uusia näkökulmia asioihin. Sen “huumori” ei ravistele ihmisiä ajattelemaan asioita uudella tavalla, vaan pitkälti vain toistaa jo yleisesti tunnettuja näkemyksiä. Tämäkin artikkeli pilkkaa niitä, jotka kritisoivat hallituksen esitystä - siis vallan näkemystä asiasta. Lehti ei siis kritisoi valtaa, vaan usein vahvistaa olemassaolevia valtarakenteita.
Jos todella haluatte kritisoida valtaa, ettekä vain ajaa ahdasta ideologista agendaa, silloin Lehden on kyseenalaistettava sellaisia asioita, joita harvat kyseenalaistavat (esim. kristinusko ei todellakaan ole sellainen), tuotava esiin näkökulmia, jotka eivät pääse esille julkisessa keskustelussa, kritisoitava vahvistuvaa tai vakaata, ei niinkään murenevaa valtaa, joka on muutenkin tuhoutumassa. Valtaan kohdistuvaa kritiikkiä olisi myös syytä esittää useammista (jopa vastakkaisista) näkökulmista, koska muuten vallan kritiikki taantuu helposti pelkäksi pyrkimykseksi päästä kalifiksi kalifin paikalle, yritykseksi asettaa uusi Absoluuttinen Totuus entisen tilalle.
Myöskään argumentti, että vanhanaikaisia tms. näkemyksiä on oikeus pilkata niiden sopeutumattomuuden takia ei ole yhtään jalompi kuin jos sen esittäisi koulu- tai työpaikkakiusaaja. Lisäksi siihen sisältyy implisiittinen oletus, että pilkkaaja tietää, mikä on se todellisuus, johon ihmisen on sopeuduttava - että hänellä on hallussaan Totuus ja siksi hänellä on oikeus pilkata niitä, jotka eivät sopeudu hänen käsityksiinsä todellisuudesta.
Lehden toimituksella on sanan säilä hyvin hallussaan. Siksi toivonkin, että miettisitte tarkemmin, miten käytätte sitä, ettekä huitoisi sillä ympäriinsä miten sattuu tai käyttäisi sitä uusien valtarakenteiden pystyttämiseen. Jos vastaatte tähän jotakin, niin toivon, että vastaatte samalla tyylillä kuin kirjoitin, asiallisesti.
Uusi absoluuttinen totuus on aina parempi kuin vanha absoluuttinen totuus, tai siis yhtä hyvä, tai siis ihan sama.
Lehti: Serious Business.
Vakavoidutaan sen verran, että Vastarannan Kiiski puhuu täyttä asiaa. Luulisi Lehden kykenevän jonkinlaiseen poliittiseen pseudojournalismiin sen sijasta, että haukutaan Kristillisdemokraatteja samaan tyyliin kuin joissakin keskenkasvuisten muka-alternatiivien ylioppilaslehdissä.
Kertoo jotain suomalaisesta journalismista, jos huumoriblogilta odotetaan yhteiskunnallisia avauksia.
Ei ei, Lehden pitää tarjota korkealaatuista sisältöä maksaville asiakkaille.
Hallelujah!!!
Kiitos kriittiselle ja hauskalle otteellenne.
Saisitteko vielä Sellistin kaivettua ylös haudasta? Tarjolla olisi pekonin asemasta mansikkikakkua ja mursupaania.
Pitkäksi meni taas, mutta ellei menisi, niin jotain olennaista pitäisi jättää pois.
Jokaisella ihmisellähän on oikeus tehdä lähes mitä haluaa, jos oikeudella tarkoitetaan lain sallimia asioita. Mutta siitä tässä ei ollut kysymys, vaan siitä, onko Lehden toiminta järkevää ja oikein. Tässä yhteydessä en käytä sanaa oikeus sen legaalisessa, vaan moraalisessa merkityksessä. Kenenkään ei ole pakko käyttäytyä moraalisesti, mutta jokaisella, myös Lehden kirjoittajilla on velvollisuus siihen, ja jokaisella on oikeus vaatia heiltä sitä, jos kykenee perustelemaan, miksi heidän tulisi toimia toisin.
Toteamus, että kukaan ei pakota minua lukemaan Lehteä on huono argumentti, sillä sen logiikka on, että koska voin välttää kohtaamasta epäkohtaa, minulla ei ole aihetta arvostella sitä. Mutta sama logiikka pätee mihin tahansa ongelmaan. Jokainen ihminen on yhteiskunnan jäsen ja ylipäänsä elossa korkeimman vapaaehtoisesti. Siksi kenelläkään ei ole aihetta valittaa mistään epäkohdasta, koska jokaisella on mahdollisuus vaihtaa kotimaataan, muuttaa erakoksi tai jos mikään muu ei auta, niin ainahan voi tappaa itsensä (jotkut stoalaiset esittivät samankaltaisia ajatuksia aivan vakavissaan). Ilmeinen ongelma tällaisessa ajattelussa on se, että ongelmia ei ratkaista, niitä vain paetaan. Jos Lehden kirjoitukset aiheuttaisivat minulle mielipahaa, voisin ratkaista ongelman lopettamalla Lehden lukemisen. Mutta siitä tässä ei ole kysymys, vaan siitä, että Lehti käyttää huumoria väärin, eikä ongelma ratkea lopettamalla lukeminen tai perustamalla uusi huumoriblogi, mikä olisi vaikea toteuttaa käytännössä.
Omituista kritisoida minua massojen kumartelemisen vaatimisesta, kun nimenomaan toivoin, että Lehti kritisoisi valtaa ja toisi esille tavallisuudesta poikkeavia näkökantoja. Lehden virhe ei ole siinä, että se kannattaa tai vastustaa eräitä ideologioita, vaan siinä, että se käyttää siinä huumoria pääkeinonaan. Jokaisella on vapaus esittää mielipiteensä, mutta tähän vapauteen (kuten vapauksiin yleensäkin) liittyy vastuu, että kykenee perustelemaan mielipiteensä tämä on kaiken kriittisen ja rationaalisen ajattelun välttämätön edellytys. Kuulijalla on oikeus vaatia väitteen esittäjältä: Mitä sinulla on esittää väitteesi tueksi? Brittifilosofi Stephen Toulminin mukaan pelkkä johtopäätös ilman sitä tukevia perusteita ei edes ole mikään argumentti.
Pelkkä jonkin asian pilkkaaminen ei ole mikään rationaalinen perustelu. Huumori ei siis ole mikään argumentti. Miksi siis pitäisi arvostaa huumoria yhtään enemmän kuin ajattelematonta tolloutta, jossa joko ei kyetä esittämään mitään perusteita näkemyksille, tai käytetään pelkkiä virhepäätelmiä, kuten ad hominemia? Mutta huumorilla onkin ideologioista riippumaton erityistehtävänsä, joka antaa sille erivapauden kritisoida ideologioita ilman rationaalisia argumentteja. Huumorilla on tämä erivapaus vain siksi, että se ei edusta tai vastusta mitään tiettyä ideologiaa, se ei pyri kalifiksi kalifin paikalle, vaan kritisoi valtaa riippumatta siitä, kuka on vallassa. Myös naurun arkipäiväisempi tarkoitus, huvittaminen, ei ole erityisemmin sidoksissa mihinkään ideologiaan. Mutta jos naurua käytetään ideologisiin tarkoituksiin, silloin sitä koskevat samat rationaalisen argumentoinnin säännöt kuin mitä tahansa muutakin ideologista kannanottoa. Ideologisessa tarkoituksessa käytetty nauru ei sisällä selkeitä rationaalisia argumentteja, joten argumentointia se ei ole, eikä se ole huumoria, koska se on ideologista. Oikeastaan se on lähinnä sisällyksetöntä, arvotonta retoriikkaa, joka ansaitsisi ainoastaan halveksivaa naurua.
Vähemmän tekstiä, enemmän tissejä. Kiitos.
Sivut: [1] 2 3 4 5 … 7 » Kaikki
Kirjoita yleisönosastolle
Kirjelmöi toimitukselle tai trackbackaa.
RSS-syöte uutisen lukijakirjeistä.
Sallitut html-tagit: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <code> <em> <i> <strike> <strong>