Viikonvaihde

Lehti siirtyy luovaan lehtikirjoittamiseen

Toimittaja: Alarik Sarvi | 04.08.2006 | 20 lukijakirjettä

(KUUNSILTA) Kattovalaisimen himmeän valon heijastuma viinilasin pinnasta katoaa hetkeksi, kun tumma hahmo katkaisee valonsäteiden polun ravintolan sakeassa ilmassa. Aterinten kilkatus saa äänimaisemaan seurakseen tuolin narahduksen, kun vieras istuutuu ja siirtää rokokoohenkisen istuimensa lähemmäs pöytää ja sitä peittävää pitsikuvioitua pöytäliinaa.

Ennen istuutumista olen kätellyt tulijaa ja esitellyt hänelle ennestään tuntemattoman kuvaajan. Vaihdamme muutaman sanan ja saan haastateltavastani irti lämpimän hymyn. Tunnen, että haastattelu on lähdössä hyvin käyntiin ja uskaltaudun katsomaan pitkää miestä silmiin. Hän on Corto Maltese, Lehden content manager, ja me olemme saapuneet keskustelemaan Suomen ehkä tyylikkäimmän uutismedian uudesta tyylistä. Ennen syvällistä ajatustenvaihtoa tilaamme calvadokset ja sitten Maltese kertoo syvällä äänellään luovasta lehtikirjoittamisesta.

“Ihan järkyttävää paskaahan tämä on. Jotkut toimittajat luulevat olevansa kirjailijoita ja kaivavat sitten väkisin sen sisäisen runotyttönsä tai -poikansa esille. Koko löyhkäävä läjä kaatuu lukijan niskaan, joka ei tiedä lukeeko Parnasson hienostorunkkausta, Kallion ilmaisutaidon lukion taidehomoahdistusta vai asiallista uutismediaa.”

Kuuntelen lumoutuneena hänen ajatuksiaan lehtimaailman tulevaisuudesta. Sisälleni leviää lämpö, joka tuo mieleen lapsuuden kesät ja hehkuvat hiekkarannat. Maltesen ääni on kuin rantaan lipuvat aallot, jotka jokaisella kerralla tuovat uudet kuohut. Näen, että kuvaaja ei ole yhtä innostunut historiallisista ajatuksista kuin minä, ja mieleni tekisi potkaista häntä. Mikä moukka!

Kulmakarvojaan ilmeikkäästi liikuttava Maltese jatkaa tarinointiaan. Hän on alansa ehdoton auktoriteetti; mies, jonka sanaa kuunnellaan; uudistaja ja samalla perinteiden taitaja. Hänen huulensa eivät malta edes koskettaa viinilasia, sillä kutsumustaan julistava mies ei vaikene. Kuulija ei voi kuin vakuuttua hänen sanoistaan: edessä on vallankumous.

“Kaikkein käsittämättömintähän tässä paskassa on se, että jossain kuuden tonnin jutussa ei sanota yhtään mitään. Nämä uuden ajan volterkilvet jauhavat interiööristä, haastateltavan eleistä ja omista tuntemuksistaan, mutta lukijalle jää käteen vain löysä kulli.”

Haastattelu päättyy. Luovutan Maltesen kuvaajalle, vastahakoisesti mutta tietäen, että nyt saan antaa hänet Sinulle, lukijalle.

20 lukijapalautetta

Sivu: [1] 2 » Kaikki