“Onneksi löysin moottorisahan jo varhaisessa vaiheessa”, suupielestään verta tiputellut laulaja sanoi.
Seuraavaksi Eriksson suuntaa kiertueellaan Ravintola Foxiaan Oulussa.
“IDDQD”, hän sanoo poistuessaan.
“Onneksi löysin moottorisahan jo varhaisessa vaiheessa”, suupielestään verta tiputellut laulaja sanoi.
Seuraavaksi Eriksson suuntaa kiertueellaan Ravintola Foxiaan Oulussa.
“IDDQD”, hän sanoo poistuessaan.
Marraskuu 15th, 2007 at 23:22
Hyvä ystäväni Nebula sattui digikameran kanssa paikalle kun Anna riehui siellä helvetin porteilla: http://img212.imageshack.us/img212/294/titlepiczo3.jpg
Aika hoikat sääret ja käsivarret tosiaan… :p
Marraskuu 6th, 2007 at 14:10
“…hivelemään Annan hoikkia sääriä.”
*huokaus*
Marraskuu 5th, 2007 at 17:34
Aah, chainsaw, the great communicator!
Marraskuu 5th, 2007 at 14:31
vade retro satanas vaa teilleki!
Marraskuu 5th, 2007 at 14:30
HAHHahahahAHAHAHAHAAA vitun hyvä läppä!!!!!!!!! HAHAHAHAAHAhahahahaa
Marraskuu 5th, 2007 at 13:25
Arkkiviili on pahin demoneista. DOOM vaikutti peruuttamattomasti sisäiseen maailmaani. Nytkin kuuntelen Dimmua iho kananlihalla ja liekit lyövät korkeuksiin.
Antchristus-Spiritualis
Antichristus-Spiritualis
Antchristus-Spiritualis
Antichristus-Spiritualis
In Sorte Diaboli
Marraskuu 5th, 2007 at 12:56
Ulkonäkönsä puolesta ennemmin taivaaseen kuin helvettiin kuuluva Anna “Sony” Eriksson on pitkälti itse syypää infernaalisiin kokemuksiinsa. Helvetin postilaatikolla käynti EI kuitenkaan johtunut erosta, vaan hän manasi pahan itse esiin.
Tiettävästi Anna oli purkamassa tavaroitaan pahvilaatikoista surkeassa vuokrayksiössään, kun hän alkoi kaivata äänitettä musiikillisen uransa alkumetreiltä. “Missä on demoni?”, hän lausui itsekseen. Silloin hän kuuli vastauksen selkänsä takaa haudantakaisella äänellä: “Tässä minä olen. Minä on demoni! Ruhahahhaaaa!!!”
Onneksi Annalla oli ranteessaan Valittujen Paloittelijoiden tilaajalahjana saatu vuorikristallikoru, joka karkoitti pahan, ennen kuin se pääsi hivelemään Annan hoikkia sääriä. Tilanteessa apuna oli myös keittiön pöydälle unohtunut HK:n valkosipuliperuna-rasia.
Marraskuu 5th, 2007 at 10:02
Anna Erikssonin elämänohje tästä eteenpäin onkin hyvin yksinkertainen: tapa, tapa, tapa ja tallenna välillä.
Pysyisi siellä porteilla, niin ei suoltaisi enää shittejään Radio Novan soittolistoille.