(EUROVIISUT) Suomesta tulee aivan liian vähän elokuvia, joiden lavastus on tehty yhtä hienosti kuin Dark Floorsissa. Elokuvateatterin salista poistuessa tuntuu, että 84 minuuttia on aivan liian vähän näin hienojen lavasteiden ihailemiseen.

Elokuvan alkaessa olemme nimettömässä kaupungissa sijaitsevassa sairaalassa, jossa on todella valkoiset seinät ja hurjan kirkasta. Usean minuutin ajan jouduin aivan ihmettelemään, että voiko näin valkoiseksi maalattuja lavasteita olla missään?

Pian seikkailu alkaa ja joudumme aikataskuun, jossa asiat eivät ole kuten pitää. Jälleen on hankala pitää silmiään erossa upeista lavasteista. Erityisesti mieleeni jäivät hissi, josta sammuvat valot sekä porraskäytävä, jossa on pimeää.

Yhtäkkiä puhtoisen valkoiseet seinät ovat muuttuneet likaisen rapistuneiksi ja niissä on tahroja. Oi oi – tuskin voin sanoin kuvailla, kuinka mielikuvitusta kiihottavia nuo tahrat ovat.

Vaan pian meidät jo johdatetaan syvemmälle kauhusairaalan syvyyksiin, josta paljastuu yhä uusia syvyyksiä. Loisteputket välkkyvät tavalla, jota en ole koskaan missään muussa kauhuelokuvassa nähnyt. Kyllä, ne vilkkuvat aivan kuin oikeat loisteputket!

Entäpä nuo seinät? Ne ovat verisiä, ruskeita, vihreitä, näenkö myös aavistuksen okraa? Ja käytävät on kärrätty täyteen erilaisia sairaalassa tavattavia esineitä. Voin suorastaan kuvitella, kuinka kävelen näiden sairaalalavasteiden keskellä. Uskomatonta, fantastista, uskomattoman fantastista!

Kokonaisuutena Dark Floors -elokuva vie suomalaisen elokuvalavastustuksen aivan uudelle tasolle.

Arvosana: 5 / 5