“Leffa oli ihan paska. Kammottavaa sontaa. Ihan tosi huono. En sitä ihan kokonaan katsonut, tai siis näin trailerin, mutta aivan perseestä se oli joka tapauksessa. Tekijät pitäisi ampua kun ovat sellaisia idiootteja. Olen käynyt Finnkinon teattereissa 30 vuoden ajan mutta nyt se loppui. Ennen oli paremmin, kun julkaistiin vielä hyviä elokuvia. Eikö kukaan enää kouluta elokuvantekijöitä kun tällaista tuotetaan?”
Millaista hyötyä tästä olisi elokuvantekijälle? Ei mitään. Ja yhtä paljon hyötyä on medialle siitä kritiikistä, jota sen toimintaa kohtaan tällä haavaa esitetään. Kritiikki ei tarjoa kohteelleen - olipa se yksittäinen toimittaja tai kokonainen väline - mitään työkaluja parantaa toimintaansa. Kritiikki ei kerro, missä jutussa oli vikaa, minkälaista se oli ja miten asiat olisi pitänyt tehdä. Perusteluja omille kannoille ei anneta, vaan ne perustuvat omiin ennakkoluuloihin tai stereotypioihin. Jos media kysyy perusteluiden tai tarkempien epäkohtien perään, saa vastauksen, että teidänhän se pitäisi tietää kun siellä töitä teette. Jos media tai sen edustaja ryhtyy perustelemaan tehtyjä ratkaisuja, sitä ei kuunnella. “Höpön höpö” riittää kansalaiskriitikolle kaikenkumoavaksi valttikortiksi. Mitään perusteluja haukuille tai jopa herjauksille ja uhkauksille ei anneta. Ja kaikki tämä tietysti nimettömänä, koska se on ryhdikästä.
Kansalaiskriitikko siis vaatii medialta täydellistä avoimuutta, kuten nimettömien lähteiden käyttämättömyyttä, mutta ei kehtaa edes kertoa, kuka on. Hän herjaa mediaa siitä, ettei se paljasta omia kytkentöjään muttei halua itse kertoa omia intressejään, herjaa toimittajia sivistymättömiksi, muttei osaa itse edes kirjoittaa äidinkieltään, saati sitten olla turvautumatta solvaaviin ilmaisuihin. Toimittajien koulutustasoa epäillään, vaikka omat keskustelu- tai käytöstavat eivät täytä edes alakoulun vaatimuksia. Median toimintatapoja moititaan, vaikkei selvästikään tiedetä toimituksellisista tai journalistisista prosesseista mitään. Täysin poissuljettua olisi, että niistä otettaisiin selvää, vaikka kirjasto tarjoaisi tähän mahdollisuuden jokaiselle.
Miksi median muka pitäisi kuunnella tällaista möykkäävää öykkäriä?
August Elokuu

Joku innokas kansalaisjournalisti saattaisi vastaavasti kysyä, kuinka median tulisi esittää rakentavaa kansalaismediakritiikkiä.
Minusta on todellakin loistavaa, että selkärankaiset juorunalistit tekevät asian selväksi lukijoille. Tässä on huomattavaa parannusta verrattuna menneitten aikojen asiakaspalveluun, jolloin juorunalistit yksinkertaisesti jättivät kritiikin huomiotta. Ihan sydäntä lämmittää, kun juorunalistit nykyään vaivautuvat perustelemaan, miksi he jättävät kritiikin huomiotta. Näin niin kuin lukijana ja mainosten uhrina tunnen, että minutkin otetaan nykyään huomioon. Ihan tulee tippa linssiin. Suuret kiitokset!!!
Siis mähän arvasin että kukaan ei ota mua vakavasti, voi vi*** niinku! Siis millä oikeudella tollasta roskaa kirjotetaan! Syydetään vaan viattomien kansalaisten silmille mitä sattuu sontaa. Lastenki näkyville viälä.
ettekä varmaan tätäkään julkaise, tai lyhennätte jos julkasette, eikä varmaan tässä saa sanoo et hesari on vaan erkon pikku lelu, ihan varmaan poistetaan. Enkä ymmärrä mistä tekin toimittajanne revitte, varmaan hemmetti vapaa-vitun-muurareista ja kumminkaimoista, tai sitte jostain eläintarhasta, apinatki voi kirjoittaa shakespearea mutta teistä ei kyl siihen oo.
Ja oli ainaki yks puuttuva pilkku, voi helvetan helveta. Mä en kyl enää teidän sontalehtee lue jos ei taso vähän parane. Että siinähän sit itkette.
Jos elokuva, teatteriesitys tai konsertti on ihan paska, niin sellaisen kritiikin se ansaitsee. Yksi tapa antaa palautetta on äänestää jaloillaan ja lähteä pois vaikka kesken esityksen ilman sen kummempaa mielenosoitusta jos ei viitsi tuhlata aikaa. Rahat ovat joka tapauksessa menneet kankkulan kaivoon paitsi oikealla kriitikolla joka tietenkin saa vapaalipun.
Jotkut media- ja kulttuuri-ihmiset elävät sellaisen harhan vallassa että he voisivat sanella pelisäännöt millä tavoin heidän tuotoksistaan saa keskustella, ja omistamillaan foorumeilla he tähän tietenkin myös kykenevät. Joku latinantaitoinen voisi vääntää tälle harhalle ollikivisestä hienonkuuloisen sivistyssanan. Sarkasmi ja kärjistäminen eivät ole median yksinoikeus, mutta erityisesti sillä suunnalla koira älähtää kun kalikka kalahtaa.
Esimerkiksi yhtä tosi hyvää konserttia kohti täytyy väkisinkin kuulla monta huonoa (eihän niitä hyviä muuten erottaisi), mutta jonkun pitää rohjeta kertoa jos keisarilla ei olekaan vaatteita.
Olipa paska kirjoitus.
Must on huomattavaa, miten paljon tämä perus kansalaisten mediakritiikki eroaa Lehden erikoisalasta, “Se nyt vaan on vitun tyhmä jätkä” -journalismista.
Mun mielestä journalistit voisivat vaikka vittu tappaa itsensä jos ei ole mitään käsitystä empatiasta. Haistakaa journalistit iso mummonvittu.
Miksi median pitää kuunnella möykkäävää öykkäriä?
Asiakas on aina oikeassa. Möykkäävä öykkäri maksaa lehdestä ja pitää siten yllä kokonaista toimialaa, joka maksaa myös journalistin palkan. Öykkäri itse on töissä sahalla, eikä aio ansaita elantoaan elokuvakriitikkona.
Pitääkö teille valopäille vääntää kaikki rautalangasta?
Hauskempaa, saatana!
Minähän en mediaa kritisoi. Media kritisoi minua. Kritisoi ja laulusoi…
Ja jottei totuus unohtuisi, mietitään vähän tarkemmin tuotakin kirjoitusta ja sen pointtia, ettei tarvitse aprikoida miksi kansalaiskriittinen toimittaja ei kirjoita omalla nimellään…
Sivut: [1] 2 3 4 » Kaikki
Kirjoita yleisönosastolle
Kirjelmöi toimitukselle tai trackbackaa.
RSS-syöte uutisen lukijakirjeistä.
Sallitut html-tagit: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <code> <em> <i> <strike> <strong>