“Leffa oli ihan paska. Kammottavaa sontaa. Ihan tosi huono. En sitä ihan kokonaan katsonut, tai siis näin trailerin, mutta aivan perseestä se oli joka tapauksessa. Tekijät pitäisi ampua kun ovat sellaisia idiootteja. Olen käynyt Finnkinon teattereissa 30 vuoden ajan mutta nyt se loppui. Ennen oli paremmin, kun julkaistiin vielä hyviä elokuvia. Eikö kukaan enää kouluta elokuvantekijöitä kun tällaista tuotetaan?”
Millaista hyötyä tästä olisi elokuvantekijälle? Ei mitään. Ja yhtä paljon hyötyä on medialle siitä kritiikistä, jota sen toimintaa kohtaan tällä haavaa esitetään. Kritiikki ei tarjoa kohteelleen - olipa se yksittäinen toimittaja tai kokonainen väline - mitään työkaluja parantaa toimintaansa. Kritiikki ei kerro, missä jutussa oli vikaa, minkälaista se oli ja miten asiat olisi pitänyt tehdä. Perusteluja omille kannoille ei anneta, vaan ne perustuvat omiin ennakkoluuloihin tai stereotypioihin. Jos media kysyy perusteluiden tai tarkempien epäkohtien perään, saa vastauksen, että teidänhän se pitäisi tietää kun siellä töitä teette. Jos media tai sen edustaja ryhtyy perustelemaan tehtyjä ratkaisuja, sitä ei kuunnella. “Höpön höpö” riittää kansalaiskriitikolle kaikenkumoavaksi valttikortiksi. Mitään perusteluja haukuille tai jopa herjauksille ja uhkauksille ei anneta. Ja kaikki tämä tietysti nimettömänä, koska se on ryhdikästä.
Kansalaiskriitikko siis vaatii medialta täydellistä avoimuutta, kuten nimettömien lähteiden käyttämättömyyttä, mutta ei kehtaa edes kertoa, kuka on. Hän herjaa mediaa siitä, ettei se paljasta omia kytkentöjään muttei halua itse kertoa omia intressejään, herjaa toimittajia sivistymättömiksi, muttei osaa itse edes kirjoittaa äidinkieltään, saati sitten olla turvautumatta solvaaviin ilmaisuihin. Toimittajien koulutustasoa epäillään, vaikka omat keskustelu- tai käytöstavat eivät täytä edes alakoulun vaatimuksia. Median toimintatapoja moititaan, vaikkei selvästikään tiedetä toimituksellisista tai journalistisista prosesseista mitään. Täysin poissuljettua olisi, että niistä otettaisiin selvää, vaikka kirjasto tarjoaisi tähän mahdollisuuden jokaiselle.
Miksi median muka pitäisi kuunnella tällaista möykkäävää öykkäriä?
August Elokuu
Loading ...
Mitä ihmettä tämä nyt on? Eihän tällaisia juttuja viitsi edes polttaa saunan uunissa sytykkeinä. Jättäkää journalismi oikeiden julkaisujen, kuten Kuhmolaisen tai viikko-savon huoleksi. Lehti voisi jatkossa keskittyä uutisoimaan vaikka sukupuolitaudeista eikä julkaisemaan tällaista roskaa.
[…] Niinsanotusta mediakritiikistä » Lehti Kritiikki ei tarjoa kohteelleen - olipa se yksittäinen toimittaja tai kokonainen väline - mitään työkaluja parantaa toimintaansa. Kritiikki ei kerro, missä jutussa oli vikaa, minkälaista se oli ja miten asiat olisi pitänyt tehdä. Perusteluja omil (tags: media journalismi kansalaisjournalismi) […]
Miksi täällä on nykyään näin paljon öykkärikommentteja? Ei ennen ollut.
Taisi olla hieman liian metatason huumoria tämänkertainen pläjäys, siksipä aimo läjä kirjeitä lukijoilta.
[…] Niinsanotusta mediakritiikistä » Lehti Kritiikki ei tarjoa kohteelleen - olipa se yksittäinen toimittaja tai kokonainen väline - mitään työkaluja parantaa toimintaansa. Kritiikki ei kerro, missä jutussa oli vikaa, minkälaista se oli ja miten asiat olisi pitänyt tehdä. Perusteluja omil (tags: media journalismi kansalaisjournalismi) […]
Alan asiantuntijoiden mukaan “Vittu mitä paskaa! Tää loppu nyt tähän!”
Kauhea katsoa, kun karja kulkee kuteitta. Pässit, kutut, pukit ja se kauhea lehmä, kaikki seuraavat kiltisti, kun liekaa hieman kiristää. Mutta kuka on köyden toisessa päässä?
Ei media ole olemassa itseään vaan kansaa varten. Ei journalisteilla ole oikeutta määritellä, millaisia juttuja he kirjoittavat.
Olen jo pitkään miettinyt, millainen on journalistin etiikka. Sitten tajusin, ettei sellaista ole. Journalistin hekuma on saada tietää kaikesta kaikki ja kertoa se eteenpäin, olipa asia miten epärelevantti tahansa. Journalistin utopiassa kaikki on julkista - yksityisyyttä tai anonymiteettiä ei ole. Kaikki ovat kritiikin kohteena.
Tämänkaltainen maailma ei kuitenkaan ole terveellinen. Ihminen tarvitsee yksityisyyttä. Kukaan ei ole täydellinen ja tämän vuoksi on olemassa sellainen asia kuin yksityisyys. Se, että poliittiset päättäjät lähettelevät seksiviestejä kaiken maailman strippareille ja mulkunkipeille yh-äideille, ei vaikuta tasan mitenkään heidän kykyynsä hoitaa työtään. Jokainen älykäs ja omilla aivoillaan ajatteleva ihminen tajuaa tämän, mutta journalistin etiikan mukaan on täysin hyväksyttävää ja loogista silti kytkeä ihmisen työ ja vapaa-aika toisiinsa.
Miten tämä sitten on mahdollista? Koska suurin osa ihmisistä on vaan ihan saatanan tyhmiä. Hei eivät ymmärrä arvostella näitä journalisteja vaan herkuttelevat toisten ihmisten paskalla koska oma elämä on täysin merkityksetön ja turha.
Olisi niin jännä nähdä mitä tapahtuu jos Hymyn päätoimittajan menneisyyttä alettaisiin kaivella ja sieltä löytyy jotain lokaa. Kyllähän kaiken logiikan mukaan tämäkin paska pitäisi sitten julkaista. Samaten nyt on jännä nähdä kuinka journalistit lähtevät määrittelemään hyväksyttävyyden rajoja alkamalla julkaista Isotalosta paskaa kostoksi Vanhasen tekstiviestien julkaisusta. Koko homma on mennyt aivan täydeksi farssiksi. Ilmeisesti Suomessa pääsee liian helposti journalistiksi kun toimittajien laatu on laskenut näin alas.
On outoa, jos media kokee kuluttajien jaloillaan äänestämisen perustuvaan kritiikin typeräksi ja perustelemattomaksi. Outoa siksi, että kuluttajien tavoin länsimaisessa markkinatalousyhteiskunnassa (johon jaloilla äänestäminen vahvasti kuuluu) toimiva media on ennen kaikkiea taloudellista voittoa tavoittelevaa toimintaa, niin vallan vahtikoiraa kuin se toisinaan leikkiikin. Kaiken sen vähän asiallisen ja hyödyllisen journalismin päällä on uskomaton määrä pelkästään viihteellistä sontaa, jolla rahat kerätään tyhmien taskuista.
Jos siis “tyhmät kansalaiset” vaihteeksi eivät sontaa ostakaan, ei medialla ole oikeastaan mitään oikeutta valittaa, vaan tulee sen toimia, kuten minkä tahansa muunkin firman: parantaa tuotteen laatua.
Suomalainen media on tottunut siihen, että sitä ei juuri kritisoida. Kalikan alettua kalahdella nyt vähän useammin on koira vastaavasti alkanut älähdellä tiuhempaan. On totta, että on olemassa myös huonoa ja perustelematonta nollakritiikkiä, mutta useimmiten media tuntuu kavahtavan kaikenlaista kritiikkiä ja tulkitsee sen toimintansa vapauden uhkailuksi.
Tilanne alkaa näyttämään hyvältä lehtien osalta.
Kun tunnetusti lehdistö on ottanut itselleen oikeuslaitoksen viran ollen syyttäjä, valamies ja tuomari, on seuraava askel tietysti poliittiset nimitykset ja erot sekä tietysti hallituksen muodostaminen ja hajoittaminen. Lehdistö hoitaa ulkopolitiikan, lehdistö hoitaa sisäpolitiikan, lehdistö määrittelee moraalin ja jatkossa myös muiden sananvapauden ja yksilösuojan.
Viimeistään ensiviikon puolella lehdistö nostaa itsensä virallisesti kaikkivoipaiseksi Jumalaksi ja luo maan ja taivaan, jonka luomiseen kuluu 7 päivää.
Sivut: « 1 2 [3] 4 » Kaikki
Kirjoita yleisönosastolle
Kirjelmöi toimitukselle tai trackbackaa.
RSS-syöte uutisen lukijakirjeistä.
Sallitut html-tagit: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <code> <em> <i> <strike> <strong>