Nyt kun vielä jotain jostain tajuatte ja haluatte muuttaa maailmaa, siitä vain. Älkää yllättykö, jos ketään ei oikeastaan kiinnosta. Ei näitä juttuja lueta teidän egojenne takia vaan niiden juttujen itsensä takia siltä osin kuin ne nyt sattuvat hauskoja elementtejä sisältämään. Ja sekin vain verrattuna muuhun internettarjontaan. Ei varmaan mieltä ylennä eikä sydäntä lämmitä, mutta eipä ollut tarkoituskaan!

Paskaa kevättä, toivoo

Sigmundur Hakkarainen
Vastaava dirika, maha missä painitaan
Suomen Aikakauslehtien Liitto

Kun tunnetusti lehdistö on ottanut itselleen oikeuslaitoksen viran ollen syyttäjä, valamies ja tuomari, on seuraava askel tietysti poliittiset nimitykset ja erot sekä tietysti hallituksen muodostaminen ja hajoittaminen. Lehdistö hoitaa ulkopolitiikan, lehdistö hoitaa sisäpolitiikan, lehdistö määrittelee moraalin ja jatkossa myös muiden sananvapauden ja yksilösuojan.

Viimeistään ensiviikon puolella lehdistö nostaa itsensä virallisesti kaikkivoipaiseksi Jumalaksi ja luo maan ja taivaan, jonka luomiseen kuluu 7 päivää.

Jos siis “tyhmät kansalaiset” vaihteeksi eivät sontaa ostakaan, ei medialla ole oikeastaan mitään oikeutta valittaa, vaan tulee sen toimia, kuten minkä tahansa muunkin firman: parantaa tuotteen laatua.

Suomalainen media on tottunut siihen, että sitä ei juuri kritisoida. Kalikan alettua kalahdella nyt vähän useammin on koira vastaavasti alkanut älähdellä tiuhempaan. On totta, että on olemassa myös huonoa ja perustelematonta nollakritiikkiä, mutta useimmiten media tuntuu kavahtavan kaikenlaista kritiikkiä ja tulkitsee sen toimintansa vapauden uhkailuksi.

Olen jo pitkään miettinyt, millainen on journalistin etiikka. Sitten tajusin, ettei sellaista ole. Journalistin hekuma on saada tietää kaikesta kaikki ja kertoa se eteenpäin, olipa asia miten epärelevantti tahansa. Journalistin utopiassa kaikki on julkista - yksityisyyttä tai anonymiteettiä ei ole. Kaikki ovat kritiikin kohteena.

Tämänkaltainen maailma ei kuitenkaan ole terveellinen. Ihminen tarvitsee yksityisyyttä. Kukaan ei ole täydellinen ja tämän vuoksi on olemassa sellainen asia kuin yksityisyys. Se, että poliittiset päättäjät lähettelevät seksiviestejä kaiken maailman strippareille ja mulkunkipeille yh-äideille, ei vaikuta tasan mitenkään heidän kykyynsä hoitaa työtään. Jokainen älykäs ja omilla aivoillaan ajatteleva ihminen tajuaa tämän, mutta journalistin etiikan mukaan on täysin hyväksyttävää ja loogista silti kytkeä ihmisen työ ja vapaa-aika toisiinsa.

Miten tämä sitten on mahdollista? Koska suurin osa ihmisistä on vaan ihan saatanan tyhmiä. Hei eivät ymmärrä arvostella näitä journalisteja vaan herkuttelevat toisten ihmisten paskalla koska oma elämä on täysin merkityksetön ja turha.

Olisi niin jännä nähdä mitä tapahtuu jos Hymyn päätoimittajan menneisyyttä alettaisiin kaivella ja sieltä löytyy jotain lokaa. Kyllähän kaiken logiikan mukaan tämäkin paska pitäisi sitten julkaista. Samaten nyt on jännä nähdä kuinka journalistit lähtevät määrittelemään hyväksyttävyyden rajoja alkamalla julkaista Isotalosta paskaa kostoksi Vanhasen tekstiviestien julkaisusta. Koko homma on mennyt aivan täydeksi farssiksi. Ilmeisesti Suomessa pääsee liian helposti journalistiksi kun toimittajien laatu on laskenut näin alas.