Eri puolilla maailmaa on seurattu järkytyksellä uutisia amerikkalaisten investointipankkien konkursseista ja Yhdysvaltain talousvaikeuksista. Wall Streetille satelee myötätunnon ilmauksia ja lupauksia hätäavusta.

”Normaalissa arjessamme nämä asiat saattavat tuntua kaukaisilta”, totesi kuusivuotias Manute Darfurin pakolaisleirillä.

”Mutta tragedioiden hetkellä maailma pienenee. Tuntuu, että olen tänään vähän lähempänä bostonilaista kiinteistönvälittäjää kuin eilen”, Manute sanoi selvästi liikuttuneena.

68-vuotias tiibetiläismunkki Lobsang Rigzing sanoi, ettei yleensä jaksa seurata kovin tarkoin, mitä maailmalla tapahtuu.

”Mutta kun näin uutisissa sen epätoivoisen pörssimeklarin, niin tuli sellainen ajatus, että on pakko jotenkin auttaa. Mahtaisiko siellä olla jollakulla käyttöä vanhoille kyynärsauvoilleni? Minulla ei ole niille enää käyttöä, kun kiinalaissotilaat äskettäin pieksivät minut ja olen nyt neliraajahalvaantunut. Kaikkea turhaa tavaraa sitä kertyykin nurkkiin!”

Irakilainen 16-vuotias Farrah löysi kriisistä hyviäkin puolia.

”Ehkä se auttaa asettamaan asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Opettaa tavallaan nöyryyttä. Minunkin kaveripiirissä nuristaan helposti ihan pikkuasioista, jostain finneistä ja siitä että amerikkalaissotilaat raiskaa ja tollaisesta. Mutta ei sitä osaa oikein ajatellakaan, millaista se on jollain samanikäisellä tytöllä New Yorkissa, kun sen vanhemmilla ei enää olekaan varaa ostaa sille autoa 16-vuotislahjaksi.”