(1984–85) Vastavalittu ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen (kesk.) odottaa uutta tehtäväänsä suurella innolla. Vanha konkari näkee Suomen kauppapoliittisen aseman nykyisessä tilanteessa erittäin haastavana.

Väyrysen mukaan Suomen tulisi nykyistä enemmän hakea kauppakumppanuuksia myös Länsi-Euroopan ulkopuolelta. Tuoreen ministerin ensimmäinen vienninedistämismatka suuntautuukin jo toukokuussa itänaapuriin, missä hän tapaa kaikkein korkeinta neuvostojohtoa.

“Tunnen henkilökohtaisesti pääsihteeri Juri Andropovin sekä muita korkeita puolueen jäseniä. Uskoisin, että juuri nämä hyvät idänsuhteet ja niiden painottaminen ovat suurin ero minun ja edeltäjäni toimintatavoissa”, Väyrynen sanoo.

Väyrysen mukaan Neuvostoliitto pysyy jatkossakin suurvaltana — mikään ei viittaa muunlaiseen kehitykseen. Väyrynen ei usko, että Länsi-Euroopan integraatio syvenisi nykyisestä, ei ainakaan siten, että että sillä olisi vaikutuksia Suomen asemaan.
“Pienen valtion on syytä painottaa hyviä suhteita nimenomaan Neuvostoliittoon”, Väyrynen miettii.

Lehden saamien tietojen neuvostojohtaja Andropov on jo luvannut ostaa Suomesta 15 miljoonaa paria saappaita kokoa 43, kymmenen miljoonaa Tiklaksen harmaata toppatakkia sekä 2000 kilometriä kettinkiä. Lisäksi vireillä on erilaisia rakennusprojekteja. Ostot suoritetaan kahden seuraavan viisivuotiskauden aikana.

————

HUOMAUTUKSIA:

NKP:n pääsihteeri Juri Andropov kuoli haastattelun aikana. Hänen seuraajakseen on valittu politbyroon jäsen Konstantin Tšernenko.

————

HUOMAUTUKSIA #2:

NKP:n pääsihteeri Konstantin Tšernenko kuoli jutun kirjoittamisen aikana. Hänen seuraajastaan ei vielä ole selvyyttä.

“SAILAS KÄVI PÄÄLLE TÄYSIN YLLÄTTÄEN”

(HELSINKI) Tänään alkaneet hallitusneuvottelut vaativat ensimmäiset kuolonuhrinsa jo alkuiltapäivällä, vain muutaman tunnin neuvonpidon jälkeen. Rauhallisesti alkaneet keskustelut saivat ikävän sävyn, kun hallitusneuvottelijoille Suomen talousnäkymistä ja tulevaisuuden haasteista luennoinut valtiovarainministeriön valtiosihteeri Raimo Sailas hieman yllättäen repi kappaleiksi ja sen jälkeen söi etupulpetissa istuneen kokoomuksen puheenjohtajan Jyrki Kataisen.

Alustavissa kuulusteluissa silminnäkijät ovat kertoneet, miten Sailas ahmi keskimittaisen kokoomusjohtajan suuhunsa muutamalla haukulla, repi sitten veriset vaatteet yltään ja puraisi vielä kohtuullisen kokoisen palan rkp:n puoluesihteerin Ulla Achrénin vasemmasta pakaralihaksesta.

“Normaalia hermopeliä”

Tässä vaiheessa tilanne vaikutti sen verran uhkaavalta, että Säätytalon vahtimestarit hälyttivät paikalle poliisin. Hallitusneuvotteluja johtavan keskustan Matti Vanhasen mielestä virkavallan kutsuminen oli “tietyllä tapaa ymmärrettävä, mutta kuitenkin hieman hätiköity päätös”.

“Näin alkuvaiheessa on hyvin tavallista, että esitetään voimakkaita ja kärjistettyjäkin mielipiteitä, kun eri puolueet ja johtavat virkamiehet yrittävät kaikki saada näkemyksiään läpi. Sailaksen ratkaisu oli ehkä yllättävä, mutta kuitenkin vain sellaista normaalia hermopeliä”, Vanhanen kuittasi.

Rakeita ja räjähdys

Jo aikaisemmin Säätytalolla todistettiin melko poikkeuksellista tapahtumaa, kun — niin ikään tulevaisuuden talousnäkymistä luennoineen — Suomen Pankin pääjohtajan Erkki Liikasen itserakkaus tihentyi niin suureksi ja massiiviseksi, että se imi itseensä kaiken olevaisen ja lopulta hävisi aiheuttaen vain matalan poksahtavan äänen.

“Se oli aika erikoinen tapaus”, paikalla ollut vihreiden Tarja Cronberg kiteyttää.

Poliisin tutkimusten mukaan Liikasen katoamisesta aiheutunut kumea räjähdys on todennäköisesti kuulunut myös Säätytalon ulkopuolelle. Tämä selittäisi useiden kaupunkilaisten kertomukset räjähdyksestä.

Päivällä raportoitujen, laukausta muistuttavien äänien alkuperää poliisi ei vielä osaa selittää. Lehden haastatteleman SivistysYliopiston Humanistisen Ilmatieteen Laitoksen intendentin Pekka Peitsen mukaan niillekin on kuitenkin olemassa hyvin arkinen selitys.

“Kun täysin tavallinen, Raimo Sailasta jatkuvasti seuraava apokalyptinen raekuuro osui Säätytalon kattoon, syntyi voimakasta kolinaa joka saattoi muistuttaa tuliaseen ääntä. Kilpailevan teorian mukaan nauru kuului Sipoosta, missä naurismaan aidatkin nauroivat hallitusneuvotteluiden kolmannelle luennoitsijalle, Kannuksen kunnan entiselle elinkeinoasiamiehelle Esko Aholle.”

Valtiosihteeri Sailasta kuullaan huomenna. Hallitusneuvottelut jatkuvat jo tänään illalla, kunhan Antti Rantakangas (kesk.) ja Jyri Häkämies (kok.) hoitavat akat pois jaloista ja järjestävät paikalle homman jouduttamiseksi kunnolla viinaa.

Osa hallitusneuvottelijoista pidätetty?

Poliisi järjestää myöhemmin iltapäivällä tiedotustilaisuuden Säätytalon tapahtumista. Rikosylikomisari Kari Tolvanen Helsingin poliisin väkivaltarikosyksiköstä sanoo, että uhkaavalta näyttänyt tilanne laukesi lopulta rauhallisesti, mutta “todella yllättävällä tavalla”.

Tolvanen ei suostu vielä tässä vaiheessa paljastamaan, mistä oikein oli kyse, kuka soitti hälytyssoiton poliisille tai mikä selittäisi alueelta kuuluneet laukaukset.

“Tapahtumien suuret linjat ovat kyllä hiljalleen selvillä, mutta pieniä yksityiskohtia tutkitaan edelleen. Kokonaisuus on kenties hiukan vähemmän dramaattinen kuin miltä juuri nyt vaikuttaa. Kaikki yksityiskohdat selviävät kyllä myöhemmin”, Tolvanen rauhoitteli.

Lehden verkkotoimitus seuraa tapahtumia.

(HELSINKI) Piiritystilanne Säätytalolla on lauennut rauhallisesti, poliisi tiedottaa.

(HELSINKI) Noin tunnin kestäneiden yhteydenottoyritysten jälkeen poliisi on aloittanut rynnäkön Säätytaloon.

(HELSINKI) Poliisi on piirittänyt Säätytalon Helsingin Snellmaninkadulla. Liikenne kadulla on katkaistu, ja Säätytaloa vastapäätä sijaitsevaa Suomen Pankkia evakuoidaan parhaillaan. Myös muita lähirakennuksia suunnitellaan tyhjennettäväksi. Myös jalankulkijoiden pääsy Senaatintorille on katkaistu.

Poliisi ei suostu paljastamaan, minkä takia Säätytalolta soitettiin hälytyssoitto hätäkeskukseen vähän kello yhden jälkeen. Ohikulkijat kertovat kuulleensa Säätytalolta päin tuliaseen laukauksia. Jotkut kertovat kuulleensa räjähdyksen. Poliisi yrittää ilmeisesti parhaillaan saada yhteyttä Säätytaloon, mutta toistaiseksi piirittäjät ovat pysytelleen talon ulkopuolella.

Säätytalolla aloitettiin tänään aamupäivällä hallitusneuvottelut.

(HELSINKI) Poliisin antaman tiedotteen mukaan Snellmaninkadun hälytystehtävä on tullut Säätytalolta. Poliisi on sulkenut Snellmaninkadun sen molemmista päistä ja kehottaa kansalaisia välttämään liikkumista myös Senaatintorin läheisyydessä.

Ohikulkijoiden mukaan Säätytalolta kuultiin vähän kello yhden jälkeen laukauksia. Jotkut soittajat ovat kertoneet kuulleensa paikalta myös vaimean räjähdyksen. Paikalle on hälytetty poliisin lisäksi myös pelastuslaitoksen yksikköjä.

Säätytalolla käydään parhaillaan hallitusneuvotteluja.

(HELSINKI) Poliisi on saanut hälytystehtävän Helsingin Snellmaninkadulle. Ohikulkijoiden mukaan kadulta on kuultu kiihkeää ammuntaa, jopa räjähdyksiä. Paikalle on hälytetty myös pelastuslaitoksen yksikköjä.

(VIENAN KARJALA) Lukuisista paikoista ympäri Karjalan maata on taasen tullut havaintoja siitä oudosta kulkurista, joka on aiheuttanut hämmästystä ja pelkoakin kunnollisessa väessä. Ei ole varmaa tietoa kulkurin aikomisista, mutta talosta toiseen sanotaan tämän oudon miehen siirtyvän. Eräskin leski Uhtualla oli niin kummastunut uudesta tulijasta, että vieläkin pelko on mummossa.

“Pirttiin tölväs niin äkkiseltään”, mummo virkkoo.

Uhtuan lisäksi on kulkijan kerrottu nähdyn ainakin Latvajärven, Pistojärven ja Kostamuksen kylissä. Aivan viimeksi oli mies ollut kait Vuokkiniemessä. Mies menee talosta taloon, ja sanotaan miehen haluavan kuulla “runoa”. Useassa paikassa on juuri tästä “runonkeruusta” tullut mainintoja, mutta todellista syytä tähän kummalliseen asiaan ei tiedossa ole.

Lääkäri ja
kirjoittajakin?

Mitä kummallisinta on miehen käytös muutoinkin. Uhtualla oli mies esittäytynyt lääkäriksi, toisaalla tiedetään hänen kutsuneen itseään kirjoittajaksi taikka räätälin pojaksi. Samaten on kerrottu miehen väittäneen tulevansa milloin Sammatista, milloin Turun kaupungista, Helsingistä ja “yliopistolta”. Aina vaan runoa vaatinut kuulla, ja mies on matkassa herran pukimissa, selässään kontti.

Kehotetaan kaikkia kansalaisia, mikäli tämän kulkurin kohtaavat ja tupaan saakka laskevat, tekemään kuin teki pirtin väki Vuokkiniemessä: ajaa pois pahalainen, isolla joukolla pois tuvasta.

Vuokkiniemessä jäi jälkeensä kulkijalta kirjanenkin.

“Kah, se lukeepi Vaeltaja tässä kirjasen kannessa, kun kulkurilta jäi pakoon juostessaan. Mikäpä lie, en taida kertoa”, virkkoo isäntä karkurin käynnistä.

Suureksi, jopa kaikkien aikojen suurimmaksi tämän kansan kohdalla mainittu, Päivä, lähestyy. Enää ei ole pitkä aika siihen, vaan on jo varsin lyhyt tämä jäljellä oleva aika tuohon kohuttuun Päivään. Raskaiden aikojen pimeässä ja vaarallisessa, hornahenkien ja pirujen kummittelemassa yössä tarponut kansamme on nähnyt tunnelinsa päässä kirkkaan valonpilkahduksen, niin sanotaan. Mutta onko näin? Uudesta ja tulevasta puhutaan painotuksin, jotka hakevat vertaistaan. Lienee kuitenkin syytä ottaa vielä kertaalleen, Korkein ties kuinka monetta kertaa, käsittelyyn tämä tuleva ja niin suureksi mainittu asia.

Suureksi mainittu asia on tämä kansan valta. Sitä ovat kiihoittajat ja rikuneeraajat sekä muut tiedetyt tahot vaatineet jo siitä marraskuun päivästä asti, kun vääryydellä langetettu manifesto otettiin pois ja Keisari taipui. Ja kauemminkin. Se toki oikein oli, ja totisesti oli suuri hetki tuo hetki. Mutta hukkaan, kiihoittajien ja anarkistien käsiin on päätymässä kaikki se hyvä, mikä tuossa hetkessä tälle kansalle oli.

Monelta kantila on puolustettu sitä seikkaa, että pitäisi naisenkin saada nyt valita edustajia valtiopäiville eduskuntaan. Suureksi on mainittu tämän asian tärkeys ja sitä kannatettu useailla tahoilla. Ståhlberg etujoukossa vaatimassa tätä asiaa. Mutta mitä seuraa tästä? Toki tiedetään naisen rooli tärkeäksi perheessä ja esimerkiksi karjan sekä lasten parissa, ja seurakunnan sekä monien raittiusseurain työssä sekä naisten yhdistyksissä on naisten rooli iso. Ikävä olisi tunnelma monessa kohdin, ja liesi kylmä sekä henkinen reippaus sekä lämpö poissa kodeista ilman äidin ja naisen työtä. Mutta liekö tämä vielä syy nostaa naista äänestämään? Tiedossa on, että moni maaseudun torpan kunniallinen nainen on jopa haluton sekä kummastuksissaan tästä uudesta “oikeudesta”, joka hänelle suorastaan määrätty on. Unettomana odottaa moni tätä kummallista päivää ja velvollisuutta, “viivan vetoa”, joka kohti tulee. Kuka tietää, mihin kohti kukin näissä kantimissa viivansa vetää? Mutta anarkisti, joka Suomen kansalle ei mitään hyvää taikka kunniaa halua, on tyytyväinen hiljaa tästä hämmästyksestä ja epä varmuudesta, joka olemassa on.

Myös on työväki naisen lailla sekaisin, kun sille on luvattu lihavaa vuotta lihavan vuoden perään. Vastuutta kiihoitetaan ja luvataan, välittämättä todellisesta. Toki sen rehtikin työmies uskoo, kun surutta toistetaan valhetta. Siitä tosi seikasta ei tunnuta välittävän, että vain työtä tekemällä voi tämä kansa selvitä, vaan lapsen lailla suhtaudutaan tähän eduskuntaseikkaan.

Sydän syrjällään on valistuneen kansanosan tätä aikaa seurattava, kun “uurnat” nyt pian kaikelle väelle aukeavat.