“Eheei. Ei täältä mitään rahaa saa. Susipaska systeemi tämä on. Ei ole toiminut, ei toimi eikä tule toimimaan. Kaikki voivat olla ihan rauhassa nyt vaan”, vakuutti viestintäpäällikkö Pohjan Akka Lehdelle.
“Eheei. Ei täältä mitään rahaa saa. Susipaska systeemi tämä on. Ei ole toiminut, ei toimi eikä tule toimimaan. Kaikki voivat olla ihan rauhassa nyt vaan”, vakuutti viestintäpäällikkö Pohjan Akka Lehdelle.
Kuitenkin poliitikkojen irstailut ja internetpokat voisi päätoimittajien mielestä jättää uutisoimatta. Päätoimittaja Pekka Mervola Keskisuomalaisesta muistutti, kenellä oikeastaan on se valta joka puuttuu kansalta.
“Vittuako tuolla jotain ministereitä jahtaamaan. Kyllä se on päätoimittajat ja kapitalistit, jotka tätä maailmaa pyörittävät”, totesi Mervola.
Vallasta humaltunut Virkkunen kannusti suorassa lähetyksessä toimittajia raportoimaan ennemmin oman yksityiselämänsä toilailuista kuin poliitikkojen.
“Vittuako siinä jotain Vanhasen Mattia kyttäämään. Kamerat tanaan vaan kun minä läiskin perseelle sihteeriä tai silloin kun Wahlroosin Nallen kanssa kontataan eliittibordellista aamuyöstä kadulle”, naureskeli Virkkunen.
Tehtäväänsä jättämästä kieltäytynyt Markku Salomaa, entinen Turun Sanomien päätoimittaja, muistutti että yhteiskunnallisen aseman perusteella hänen edesottamuksiaan olisi voinut revitellä lööpeissä enemmänkin.
“Palpan Killi se Laitilan kanavalla heilutti nenäliinaa: kumpaa ne souvarit haluavat, vittua vai viinaa?”, kyseli Salomaa nuotin vierestä.
“Kyllä tässä alkaa usko suomalaiseen politiikkaan horjua. Meille uskoteltiin, että valta kiihottaa naisia, mutta toisinpa näköjään kävi”, valitteli Kanerva tekstiviestissään Lehden ilmoitusmyyjä-sihteerille.
Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen aikoo “niin vittuilla tästä” puoluetoverilleen Kanervalle vielä tämän viikon aikana.
Nämä sanat nousevat esiin, kun marsalkka Mannerheimin esikunnan nuoret luutnantit kuvailevat huonosti käyttäytyvää esimiestään. Seksuaalisesti ahdistaviksi koetut katseet ja törkypuheet ovat arkipäivää - samoin kopelointi. Kahden kesken marsalkan kanssa karttahuoneeseen joutumista pelätään.
Tilanteen korjaamiseen ei ole todellisia keinoja, sillä leimautumisen pelko estää avoimen keskustelun. Uhreiksi joutuneet nuoret miehet eivät halua esiintyä jutussa omilla nimillään.
“Vittu, siinä ei odotettaisi edes kenttäoikeuden päätöstä. Se on nappi otsaan heti, jos nimeni paljastuu”, kuvailee eräs Lehden kyselyyn vastanneista nuorista esikuntaupseereista vaikeaa asemaansa.
Syytetyn penkillä ei kuitenkaan ole sotamarsalkka yksin. Häiriköinnin jatkumisen on mahdollistanut osaltaan Mannerheimin asema asevoimien komentajana sekä tämän 1940-luvun asenneilmapiirin heteronormatiivinen vanhakantaisuus ja sen synnyttämä vaikenemisen kulttuuri.
“Joo. Kauppias oli siltä kuulemma kysynyt, että punaista vai sinistä ja Kalle kysynyt, että onko se valkoinen loppu. On se vittu ihme apina se Vanhanen”, kuvaili vitsin kuullut järjestötyöntekijä.
“Olikohan joskus ennen juhannusta kun viimeksi olen ollut maanantaina töissä”, sanoo Lehden haastattelema asiantuntija jauhemaalinvalmistaja Rokki-Jaska Teknos-Winterin tehtailta.
Teknoksen tehtailla käytäntö on ajan oloon hioutunut toimivaksi. Alkukankeuksista on päästy yli ja nyt nollatoleranssiin ovat työntekijätkin tyytyväisiä vaikka vaaditun puhelinsoiton teettämän lisävaivan pelättiinkin nostattavan vastarintaa.
“Yleensä tapana on, että jos on aamulla pelkoa promilleista veressä tai kaljaa vielä jääkaapissa, niin se on vaan soitto pomolle, että nyt on ripuli, ei pääse tuleen”, selittää Rokki-Jaska hyvin toimivaa käytäntöä työpaikallaan.
“[Puolustusministeri] Yrjö Kallisen olisi syytä lähteä matkustamaan Brysseliin neuvottelemaan Suomen liittymisestä läntiseen puolustusorganisaatio WUDO:on. Rauhanaatteen sokaisema Kallisemme on tunnetusti viehtynyt zenbuddhismiin, jonka keskeisiä rituaaleja on mielen tyhjentäminen. Siinä Kallinen on tainnut onnistua, sillä hän ei ole edes puhunut Suomen jäsenyydestä, vaikka vainolainen jo hioo sapeliaan rajan takana”, kirjoittaa Kivinen (HS 3.3.1948).
Kirjoituksen mukaan Yhdysvaltojen mahdollinen mukaantulo lujittaa entisestään puolustusliiton roolia kulmakivenä, jolle Europpan turvallisuus tulee rakentumaan.
“Muuten, olen sitä mieltä, että sotilasliittoon on mentävä, sillä ryssä on ryssä”, huomautti toimittaja kirjoituksessaan.
Kolumnisti myös ilmoitti, että hän tulee kirjoittamaan asiasta väsymättä siihen saakka, että päättäjät ja kansa ymmärtävät oman parhaansa.
“Toistan tätä vaikka ensi vuoteen saakka, mikäli tarve vaatii”, totesi kirjoittaja uhmakkaasti kirjoituksensa lopuksi.
“Mikäli edes puolet itäsuomalaisista itsemurhaajista saadaan rekrytoitua itsemurhapommittajiksi, otamme Viipurin viikossa”, kaavailee puolustusministeri Jyri Häkämies.
Elämästään luopumaan valmiit nuoret miehet ovat nykyaikaisessa sodankäynnissä arvossaan. Ilmavoimien määrärahojen kasvaessa, osa itsemurhaajista koulutettaneen Tikkakoskella kamikaze-lentäjiksi.
“Vielä 1950-luvulla, kun olin työelämässä, niin silloin riitti, että katsoi tanssipaikalta jonkun rippikoulun käyneen, antoi hiukan viinaa ja vei rantaan ja kävi hommiin. Ei ne perään huudelleet”, muistelee eläkkeellä oleva työnjohtaja Ilmari Arwidsen.
Erilaiset lainmuutokset sekä muutokset tapakulttuurissa ovat Arwidsenin mukaan syynä siihen, että teiniseksissä vallitsevat nykyään käytännössä myyjän markkinat.
“Eihän nuo nuoret likat ennen vastaan kehdaneet panna, jos vähänkään hienompi herra oli, puhumatta nyt siitä, että olisivat mitään merkkivaatteita pyytäneet. Nykyään jos maksamatta teiniä yrittää, niin samantien on kaikki sosiaalitantat ja poliisit ryysyissä kiinni”, kuvailee alaikäisille “ainakin puolentusinaa” lehtolasta siittänyt Arwidsen.
“Se oli, pojat, semmosta aikaa, että perkele juu, uurgh”, myhäilee Arwidsen muistojaan.
(JYVÄSKYLÄ) Halvasta hinnasta huolimatta suomalaiskuluttajat eivät ole innokkaita ostamaan pohjoisafrikkalaista hashista. Kotimaisen sadon kysyntä sen sijaan ylittää reilusti tuottajien kapasiteetin. Marokkolaisen hashiksen myyntiä haittaavat ennen kuluttajien kaikkea epäilyt tuotteen laadusta.
“Sen vähän mitä meidänkin perheessä pilveä poltetaan voi kyllä aivan hyvin ostaa kotimaasta. On se parempaa ja tuntuu hyvältä kun tietää, millaisissa olosuhteissa se on tuotettu. Kotimaisesta kukasta kuitenkin näkee, mitä polttaa toisin kuin jostain peruslätkästä”, sanoo nuorikkonsa kanssa ostoksille tullut Seppo Passaajo.
Monet kauppiaat ovatkin jo menettäneet suuria summia sekä niveliä virheellisten laskelmien vuoksi.
“Täytyy myöntää, että kauppa ei ole lähtenyt käyntiin toivotulla tavalla. Onneksi päätimme kokeilla markkinatilannetta aluksi pienellä koe-erällä. Imagokysymyksillä on tällä alalla niin suuri vaikutus, että mikäli olisimme tuijottaneet pelkkiä numeroita ja ottaneet heti ison erän, voisi nyt olla aika tukalat paikat, huh huh”, taivastelee kauppias Piri-Jore.
Vähittäiskaupan tuloksia on viimeisellä kahdella vuosineljänneksellä syönyt selkeästi myös etenkin opiskelijoiden suosimien luomupiirien yleistyminen. Yhä useammat ihmiset ostavat hamppunsa suoraan tuottajalta vaikka parin kuukauden tarpeiksi kerralla. Kun yhteen tilaukseen saadaan kerättyä tarpeeksi paljon tarpeeksi isoja tilauksia, voidaan hinnasta tinkiä leikkaamalla yksi välikäsi pois.
“Kavereiden kanssa joskus juteltiin, että kun tätä kuitenkin tulee ostettua vuositasolla melkoiset määrät, olisi viisaampaa ostaa suoraan kasvattajalta, jolloin tuotteen laadusta voidaan varmistua paremmin ja rahaa säästyy paljon verrattuna siihen, että ostaisi aina pari grammaa viikonloppuisin jostain baarin pihasta”, sanoo taidekasvatuksen opiskelija Irja Gallén-Rautawuori, Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan Lähihamppu-piirin pääarkkitehti.