Kategoriat
Kolumni

Ihmisten hätä ja irtopisteet

KOLUMNI KRIISISTÄ JA MEDIAKRITIIKISTÄ Koska uutisointimme Aasian suurmaanjäristyksestä on herättänyt paljon puhetta, ja koska jokaisen kynnelle kykenevän toimittajan on näköjään katastrofista jotakin viisasta sanottava, niin pakko on minunkin, vaikken tahtoisi.
Miksi en?
Ensinnäkin siksi, että se tapa, jolla media on tuotteistanut ihmisten aidon tuskan ja hädän vuorokauden ympäri jatkuvaksi uutismyllyksi on lähinnä iljettävä. Uutisvyöry on ajat sitten lakannut palvelemasta niitä, joita sen pitäisi tässä järkyttävässä tilanteessa palvella – katastrofissa läheisiään kadottaneita, jotka tuntevat aiheellisesti suurta ahdistusta. Päinvastoin, siitä on tullut yleisön kyltymätöntä uteliaisuutta ja tirkistelynhalua tyydyttävä paljastusautomaatti, joka mässäilee surulla, herkuttelee kuvilla lentokentälle palaavista järkyttyneistä ihmisistä ja haastattelee heitä mehevien lausuntojen ja aitojen kyynelten toivossa. Tätäkin enemmän uutiskone palvelee tekijöidensä egoja ja toimii medioiden keskinäisen kilpailun välineenä.
Surua ei soisi koskaan käytettävän myyntivalttina.
Toiseksi siksi, että näyttää siltä, kuin maailmasta olisi kadonnut usko siihen, että ihmiset osaavat tuntea empatiaa ja surua toisten hädästä ilman, että sitä pitää julistaa suureen ääneen joka torvesta ja sammuttaa valot koko maasta. Kaunein tapa muistaa niitä, jotka turmassa ovat menehtyneet, on hiljaisesti omassa rauhassa. Ei siihen vaadita kaikkien lähiviikkojen tapahtumien ja juhlallisuuksien peruuttamista, pompöösejä puheita tai koreita seremonioita. Siitä ei pidä tehdä isoa show’ta, jonka varjolla valtakunnan tai kuntatason poliitikot, puolijulkkikset, media ja muut kynnelle kykenevät keräävät halpaa julkisuutta ja nostavat omaa häntäänsä.
Surua ei soisi koskaan käytettävän irtopisteiden keruuvälineenä.
Kolmanneksi siksi, että kriisi paljasti – taas kerran – miten helpoin tie yrittää selittää jotakin, mitä ihmisjärki ei kykene selittämään, on etsiä syyllisiä. Tällä kertaa korokkeelle on nostettu ulkoministeriö, lentoyhtiöt ja matkatoimistot, koska jotakuta näköjään on pakko median toimintalogiikan mukaisesti syyttää, ja maanjäristystä ei voi haastatella eikä sille voi esittää teräviä jatkokysymyksiä. Syyllistäminen ei kuitenkaan tuo ketään menetettyä takaisin. Se vain ruokkii vihaa ja katkeruutta, jotka helposti syrjäyttävät uhreja kohtaan tunnetun empatian. Maanjäristys oli suunnaton inhimillinen katastrofi, mutta siitä ei pidä yrittää rakentaa kansallista traumaa. Muistot läheisistä riittävät.
Surua ei soisi koskaan käytettävän vihan nostattajana.
Mutta kaikesta tästä inhimillisestä kärsimyksestä saattaa versoa jotakin kaunista. Kenties tästä lähtien osaamme paremmin ymmärtää, minkälaisessa hädässä lukemattomat maailman ihmiset elävät päivästä toiseen, ehkä höllennämme hövelimmin lompakkojen naruja myös heidän hyväkseen tehtävissä keräyksissä. Kenties kehitysavun määrärahoja viimein nostetaan.
Sillä monille elämä on päivästä toiseen Aasian tapaninpäivän tapahtumien toisintoa, eikä niin tarvitse olla.
August Elokuu
Kirjoittajalla ei ole asiaan enempää sanottavaa.

30 vastausta aiheeseen “Ihmisten hätä ja irtopisteet”

Laitoit sen luettavaan muotoon, mitä monet miettivät itsekseen. Hyvä kirjoitus!!!

Erittäin hyvin sanottu. Toivottavasti aikaisemmista artikkeleista herneen nenään vetäneet (joku saattaisi sanoa että ”hieman hitaammat”) näkevät valon tämän luettuaan.

Toki sitä toivoisi, että tämä herättäisi meidät kylmän Pohjolan asukkaat hieman empaattisemmiksi.
Kuinka median olisi pitänyt mielestäsi toimia? Ei kertoa mitään? Lentokentällä olisi pitänyt olla YLEn virallinen haastattelija? Pitäisikö lehdistön todellakin ”palvella katastrofissa läheisiään kadottaneita, jotka tuntevat aiheellisesti suurta ahdistusta”.
Kuinka? Suurin osa suomalaisista oli onneksi ihan muualla tsunamin aikoihin.
Miksi mielestäsi ”kaunein tapa muistaa niitä, jotka turmassa ovat menehtyneet, on hiljaisesti omassa rauhassa.” Ymmärsin tästä, että nyt olisi parempi vaan mennä business as usual ja miettiä asioita hiljaa itsekseen. Että, turha höpöttää ilotulitusten peruuttamisista sun muista?
Eikö kollektiivinen suru ole kuitenkin loppupeleissä kaunis asia?
Ei kai kukaan maanjäristyksestä ulkoministeriötä syytä? Vaan tästä:
http://www.helsinginsanomat.fi/tuoreet/artikkeli/1101978086096

Hyvä homma, täyttä asiaa. Keskustelupalstoilla on muuten vallalla tuo ihme kaikkien syyllistäminen, jos ei tuo omaa tuskaansa suureen ääneen julki – ikävää.

Koska en ole yhtä sanallisesti kykenevä (varsinkaan näin 0,1 promillen humalassa) kuin artikkelin kirjoittaja, en pysty sanoin kuvailemaan kuinka naulan kantaan hän on taas kerran osunut. Sentään joku osaa ajatella ilman mediaa, kuten kirjoittaja on jälleen osoittanut.
Lähdetkö joku ilta kaljalle?

Toivottavasti ette haasta minua oikeuteen tekijänoikeus rikkomuksesta kun lähetin jutun muutamalle tutulle. En olisi itse voinut asioita paljoa paremmin sanoiksi pukea.

Ehkä voimme oppia tästä jotain. Jos tuotteistettaisiin kaikki inhimillen kärsimys tosi-tv tyyliin niin ehkä ihmiset kiinnostuisivat hyväntekeväisyydestä.. Vaikka oma kanava ikäville asioille.
Mitä mediaseksippäämpi show, sitä isompi siivu kyseiselle asialle..

August Elokuu, kuka lienetkin, olet loistava kirjoittaja jolla on kyky pukea ajatuksiksi syvimmät tunnot….olivat ne sitten herkkiä ja tosia tai sarkastisesti sanottuja totuuksia.
Voi kun sinun kaltaisiasi ajattelijoita pääsisi esiin enemmän kuin noita lehtiin kirjoittavia sopuleita.
Jatka!! Lisää!!!

Yleisesti ottaen on ollut positiivinen kokemus seurata lehden artikkeleita tämän katastrofin aikana jatkuvan surun ja murheen keskellä.
Monta hyvää kohtaa tässäkin jutussa tuli ihan normaali mediaa kohtaan kommentoitua.
Kiitos, jatka samaan malliin.

Loistava tiivistelmä ajankuvasta ja osuva kritiikki tämänhetken henkiselle ilmapiirille. Harmi vain että ei osaa itse kynäillä yhtä osuvaa tekstiä äkkiseltään 🙂

Hyvä kirjoitus! Joku tuossa ihan asiallisesti kyseli, mitä median sitten olisi pitänyt tehdä? No ei ainakaan mässäillä loputtomiin. Tästäkin asiasta keskustellessaan heittäytyy usein hurskaaksi, mutta iltapäivälehtien uutisointi on todella vastenmielistä. Samaan kanteen voidaan heittää kaksi myyntivalttia: Mira Salon alusvaatekuvat ja Aasiasta selviytyneet SUOMALAISET.
Itseäni ihmetyttää myös jatkuva yksittäisen ihmisen omatunnolla leikkiminen ja syyllistämiskampanja. PERKELE, SURKAA NYT!! Kauanko tässä on vielä kärvisteltävä, ennen kuin on soveliasta mennä leffaan tsekkaamaan uusin toimintapätkä.

Kirjoitus oli erittäin hyvä ja aiheellinen. Sille besserwisserille joka kyseli, mitä median olisi pitänyt tehdä – ei mitään? todettakoon, että vastaus oli alkuperäisessä kolumnissa. Tiedottaa muttei mässäillä. Lisäksi mitään Ylen virallista haastattelijaa ei ole olemassakaan, Yle vain hoiti asian aika lailla tyylikkäämmin kuin esimerkiksi Hesari.

Kolumni Aasian tsunamin turman uutisoinnista osoittaisi painetussa mediassa julkaistuna niille harvinaista tapaa käsitellä tämänkaltaisia uutisia. Valitettavasti kolumni on vain tänne löytävien luettavissa; sen soisi löytävän palstatilaa laajemmaltikin. Yhtä valitettavasti nykyaika on egoistinen, narsistinen ja kaupallinen, mitkä kaikki näkyvät kyseisestä onnettomuudesta kertovien lehtien suurlevikistä. Media menestyy kun riittävän moni menehtyy tai kun menehtyminen on näyttävää (siis on ”myyvää”). Maailma on raadollinen. Kunpa menetyksen kokeneet saisivat edes hetken surra rauhassa… Hiljainen osanottoni heille kaikille.

Read previous post:
Ulkoministeriö lupautuu julkisesti ruoskittavaksi

(HELSINKI) Suomen ulkoministeriö kaikkine henkilökuntineen lupautuu ottamaan vastuun tapaninpäivän suurmaanjäristyksen heikosta jälkihoidosta ja sanoo olevansa valmis julkisesti ruoskittavaksi Senaatintorilla uudenvuodenaattona....

Close