“Eheei. Ei täältä mitään rahaa saa. Susipaska systeemi tämä on. Ei ole toiminut, ei toimi eikä tule toimimaan. Kaikki voivat olla ihan rauhassa nyt vaan”, vakuutti viestintäpäällikkö Pohjan Akka Lehdelle.
“Eheei. Ei täältä mitään rahaa saa. Susipaska systeemi tämä on. Ei ole toiminut, ei toimi eikä tule toimimaan. Kaikki voivat olla ihan rauhassa nyt vaan”, vakuutti viestintäpäällikkö Pohjan Akka Lehdelle.
“Eihän siinä mitään että toimittaja tekee kuukausikaupalla työtä löytääkseen haastateltavan tai on hankkinut vuositolkulla taustatietoa tehdäkseen jutun. Tai on hankkinut pitkän koulutuksen ammattiinsa ja yrittää kaventuvien resurssien paineissa tehdä parhaansa. Tai on vuosikausia uurastanut saadakseen tärkeää tietoa kansalaisille. Kato: ootte vain tyhmiä runkkareita, ette te tajuu. Se riittää, että on justiinsa katsonut Titanicin ja kertoo siittä iltapäivälehdelle. Se on kato vittu Kansalaisjournalismia. Nii. Että vetäkää handuun kaikki muka-vitun-journalistit. Voi voi.Tähän teidän pitää pyrkiä, kato”, totesi palkintoraati, jota on syytä arvostaa aivan vitusti.
Vittu. Vitun vitun vitun vitun vitun vittu. VITTU. SAATANA. PERKELE. Mainitsinko jo perkeleen? VITTU.
Nämä sanat nousevat esiin, kun marsalkka Mannerheimin esikunnan nuoret luutnantit kuvailevat huonosti käyttäytyvää esimiestään. Seksuaalisesti ahdistaviksi koetut katseet ja törkypuheet ovat arkipäivää - samoin kopelointi. Kahden kesken marsalkan kanssa karttahuoneeseen joutumista pelätään.
Tilanteen korjaamiseen ei ole todellisia keinoja, sillä leimautumisen pelko estää avoimen keskustelun. Uhreiksi joutuneet nuoret miehet eivät halua esiintyä jutussa omilla nimillään.
“Vittu, siinä ei odotettaisi edes kenttäoikeuden päätöstä. Se on nappi otsaan heti, jos nimeni paljastuu”, kuvailee eräs Lehden kyselyyn vastanneista nuorista esikuntaupseereista vaikeaa asemaansa.
Syytetyn penkillä ei kuitenkaan ole sotamarsalkka yksin. Häiriköinnin jatkumisen on mahdollistanut osaltaan Mannerheimin asema asevoimien komentajana sekä tämän 1940-luvun asenneilmapiirin heteronormatiivinen vanhakantaisuus ja sen synnyttämä vaikenemisen kulttuuri.
“Joo. Kauppias oli siltä kuulemma kysynyt, että punaista vai sinistä ja Kalle kysynyt, että onko se valkoinen loppu. On se vittu ihme apina se Vanhanen”, kuvaili vitsin kuullut järjestötyöntekijä.
“[Puolustusministeri] Yrjö Kallisen olisi syytä lähteä matkustamaan Brysseliin neuvottelemaan Suomen liittymisestä läntiseen puolustusorganisaatio WUDO:on. Rauhanaatteen sokaisema Kallisemme on tunnetusti viehtynyt zenbuddhismiin, jonka keskeisiä rituaaleja on mielen tyhjentäminen. Siinä Kallinen on tainnut onnistua, sillä hän ei ole edes puhunut Suomen jäsenyydestä, vaikka vainolainen jo hioo sapeliaan rajan takana”, kirjoittaa Kivinen (HS 3.3.1948).
Kirjoituksen mukaan Yhdysvaltojen mahdollinen mukaantulo lujittaa entisestään puolustusliiton roolia kulmakivenä, jolle Europpan turvallisuus tulee rakentumaan.
“Muuten, olen sitä mieltä, että sotilasliittoon on mentävä, sillä ryssä on ryssä”, huomautti toimittaja kirjoituksessaan.
Kolumnisti myös ilmoitti, että hän tulee kirjoittamaan asiasta väsymättä siihen saakka, että päättäjät ja kansa ymmärtävät oman parhaansa.
“Toistan tätä vaikka ensi vuoteen saakka, mikäli tarve vaatii”, totesi kirjoittaja uhmakkaasti kirjoituksensa lopuksi.
Presidentti väitti julkisesti Schönebergin raatihuoneen edustalla Länsi-Berliinissä Saksan Liittotasavallassa olevansa berliiniläinen. Terävä-älyiset toimittajat huomasivat kuitenkin tämän olevan ristiriidassa aiempien tietojen kanssa. Helsingin Sanomien mukaan presidentti on syntynyt Massachusettsin osavaltiossa Yhdysvalloissa.
Tieto ällistytti toimittajat, jotka ovatkin monin paikoin vahvistaneet, ettei presidentti Kennedy itse asiassa ole berliiniläinen. Huoltoasemilla gallupeihin haastateltu Kansa on sittemin tuominnut puheet “järjettöminä” tuhannessasadassakahdessakymmenessäkahdeksassa jatkojutussa.
Presidentti Kennedy selitti sanomisiaan jälkeenpäin “heitoksi, jonka tarkoituksena oli ilmaista Yhdysvaltojen tuki Länsi-Berliinille vaikeassa suurvaltapoliittisessa tilanteessa”.
Tekikö presidentti Kennedy väärin valehdellessaan syntymäpaikkansa?
Voit vastata postikortilla Lehden toimitukseen ensi viikon torstaihin saakka.
Lamput paikalleen - Keskiviikko BB-talossa alkoi tavanomaiseen tapaan. Herra herätti asukkaat pyytämällä Mooseksen päiväkirjahuoneeseen. Herra sanoi Moosekselle: “Käske Aaronin asettaa öljylamput paikoilleen seitsenhaaraiseen lampunjalkaan niin, että niiden valo lankeaa lampunjalan etupuolelle.” Aaron noudatti ohjetta, jonka Mooses oli saanut Herralta. Lampunjalka oli tehty täsmälleen sellaiseksi kuin Herra oli Moosekselle näyttänyt.
Kansa valittaa ruoan puutetta - Asukkaat alkoivat itkeä ja valittaa, eikä tämä ollut Herralle mieleen. Kun Herra kuuli asukkaitten valituksen, hän vihastui ja sinkosi heidän keskuuteen tulen, joka alkoi hävittää leirin laitamia.
“Pirttiin tölväs niin äkkiseltään”, mummo virkkoo.
Uhtuan lisäksi on kulkijan kerrottu nähdyn ainakin Latvajärven, Pistojärven ja Kostamuksen kylissä. Aivan viimeksi oli mies ollut kait Vuokkiniemessä. Mies menee talosta taloon, ja sanotaan miehen haluavan kuulla “runoa”. Useassa paikassa on juuri tästä “runonkeruusta” tullut mainintoja, mutta todellista syytä tähän kummalliseen asiaan ei tiedossa ole.
Mitä kummallisinta on miehen käytös muutoinkin. Uhtualla oli mies esittäytynyt lääkäriksi, toisaalla tiedetään hänen kutsuneen itseään kirjoittajaksi taikka räätälin pojaksi. Samaten on kerrottu miehen väittäneen tulevansa milloin Sammatista, milloin Turun kaupungista, Helsingistä ja “yliopistolta”. Aina vaan runoa vaatinut kuulla, ja mies on matkassa herran pukimissa, selässään kontti.
Kehotetaan kaikkia kansalaisia, mikäli tämän kulkurin kohtaavat ja tupaan saakka laskevat, tekemään kuin teki pirtin väki Vuokkiniemessä: ajaa pois pahalainen, isolla joukolla pois tuvasta.
Vuokkiniemessä jäi jälkeensä kulkijalta kirjanenkin.
“Kah, se lukeepi Vaeltaja tässä kirjasen kannessa, kun kulkurilta jäi pakoon juostessaan. Mikäpä lie, en taida kertoa”, virkkoo isäntä karkurin käynnistä.
Suureksi mainittu asia on tämä kansan valta. Sitä ovat kiihoittajat ja rikuneeraajat sekä muut tiedetyt tahot vaatineet jo siitä marraskuun päivästä asti, kun vääryydellä langetettu manifesto otettiin pois ja Keisari taipui. Ja kauemminkin. Se toki oikein oli, ja totisesti oli suuri hetki tuo hetki. Mutta hukkaan, kiihoittajien ja anarkistien käsiin on päätymässä kaikki se hyvä, mikä tuossa hetkessä tälle kansalle oli.
Monelta kantila on puolustettu sitä seikkaa, että pitäisi naisenkin saada nyt valita edustajia valtiopäiville eduskuntaan. Suureksi on mainittu tämän asian tärkeys ja sitä kannatettu useailla tahoilla. Ståhlberg etujoukossa vaatimassa tätä asiaa. Mutta mitä seuraa tästä? Toki tiedetään naisen rooli tärkeäksi perheessä ja esimerkiksi karjan sekä lasten parissa, ja seurakunnan sekä monien raittiusseurain työssä sekä naisten yhdistyksissä on naisten rooli iso. Ikävä olisi tunnelma monessa kohdin, ja liesi kylmä sekä henkinen reippaus sekä lämpö poissa kodeista ilman äidin ja naisen työtä. Mutta liekö tämä vielä syy nostaa naista äänestämään? Tiedossa on, että moni maaseudun torpan kunniallinen nainen on jopa haluton sekä kummastuksissaan tästä uudesta “oikeudesta”, joka hänelle suorastaan määrätty on. Unettomana odottaa moni tätä kummallista päivää ja velvollisuutta, “viivan vetoa”, joka kohti tulee. Kuka tietää, mihin kohti kukin näissä kantimissa viivansa vetää? Mutta anarkisti, joka Suomen kansalle ei mitään hyvää taikka kunniaa halua, on tyytyväinen hiljaa tästä hämmästyksestä ja epä varmuudesta, joka olemassa on.
Myös on työväki naisen lailla sekaisin, kun sille on luvattu lihavaa vuotta lihavan vuoden perään. Vastuutta kiihoitetaan ja luvataan, välittämättä todellisesta. Toki sen rehtikin työmies uskoo, kun surutta toistetaan valhetta. Siitä tosi seikasta ei tunnuta välittävän, että vain työtä tekemällä voi tämä kansa selvitä, vaan lapsen lailla suhtaudutaan tähän eduskuntaseikkaan.
Sydän syrjällään on valistuneen kansanosan tätä aikaa seurattava, kun “uurnat” nyt pian kaikelle väelle aukeavat.
(JERUSALEM) Ainakin 40 000 muslimin on raportoitu kuolleen kaksipäiväisessä verilöylyssä Jerusalemissa. Kaupunki alkaa olla kauttaaltaan koalition joukkojen hallinnassa, vakuuttaa kristityn maailman armeijakuntia Idässä johtava kenraali Bouillonin Godfrey:
“Viimeisiä mutiaislapsenpaskoja täällä jo silvotaan. Enimmät naiset ja vanhukset lahdattiin jo eilen
Vaikka Lähi-idän kriisi osoitti jo eilen lauantaina laantumisen merkkejä, pessimistisimmät asiantuntija-arviot ennustivat tilanteen kiristyvän vielä uudelleen.
Konflikti sai alkunsa paavi Urbanus II:n marraskuussa Clermontin kirkolliskokouksessa pitämästä puheesta, jossa hän lupasi välittömän synninpäästön Jerusalemin rauhanturvaoperaatiossa kuoleville:
Tämän myönnän heille Jumalan voiman kautta, joka on minuun sijoitettu. Oi, mikä häpeä jos sellainen halveksittava ja alhainen rotu, joka demoneita palvoo, saattaisi voittaa kansan, joka uskoo kaikkivoipaan Jumalaan ja on Kristuksen nimessä autuaaksitehty!
Tämän jälkeen paavi oli lehtitietojen mukaan käynyt sekavaksi. Joidenkin lähteiden mukaan hän olisi myös jossakin puheensa vaiheessa ilmaissut epäkunnioitusta islaminuskoa kohtaan.