Lehden ruokapalstalla valmistetaan tänään sananvapauden kunniaksi perinteistä helsinkiläistä mellakkasoppaa. Kyseistä ruokaa on pääkaupunkilaisten pöydissä nautittu jo vuosisatojen ajan ja erityisen suosittua se oli 1900-luvun alkuvuosina. Soppa on helppo ja vaivaton keittää kasaan, ja yhdestä annoksesta riittää suurellekin ihmisjoukolle.

Mellakkasoppaan tarvitaan:
Noin 50 anarkistia
Noin 100 sivustakatsojaa
Runsaat 300 poliisia mellakkavarusteissa
Yksi sisäministeri

Lisäksi maustamiseen:
Vähintään kaksi vihreää tai punaista kaupunginvaltuutettua
Muutamia toimittajia
Nippusiteitä

Ja kuorrutukseen:
Kolme avainketjua
Neljä metalliputkenpätkää
Yksi pesäpallomaila

Ennen ruuanlaittoon ryhtymistä varmista, että

Kokoa aluksi yhteen kasaan anarkistit ja kiehauta nopeasti. Lisää hiljalleen joukkoon sivustakatsojat ja ripottele sekaan vielä toimittajat sekä kaupunginvaltuutetut. Tämän jälkeen lämmitä hiljaisella lämmöllä, kokoa seos tasaiselle alustalle ja ympäröi poliiseilla. Varo etteivät anarkistit tai sivustakatsojat pääse valumaan pois keskustasta. Anna sopan kiehua yli äyräiden ja palaa pohjaan. Lisää pinnalle lopuksi nippusiteet, avainketjut, maila ja putket. Lopuksi kaada soppa sisäministerin syliin.

Hyvä lukijamme,

Mennyt vuosi 2005 oli jälleen erittäin tapahtumarikas, niin kansainvälisesti kuin kotimaassa, eivätkä nämä monituiset mullistukset jääneet mediaväeltä huomaamatta. Ajankohtaisiin aiheisiin tartuttiin innolla ja tinkimättä, ja monen monituiset korkeatasoiset artikkelit täyttivät lähetysaikaa ja sivuja. On siis aika palkita parhaat.

Lehti palkitsee tänäkin vuonna erityistunnustuksin vuoden parhaat journalistit sekä jutut pääasiassa pönkittääkseen omaa asemaansa sekä vetääkseen huomion pois ohentuneesta sivumäärästään sekä yt-neuvotteluistaan. Palkinnot jaetaan suurissa toimituksen sisäisissä toogajuhlissa maaliskuun lopussa, jonne ei päästetä ulkopuolisia, paitsi jos näillä on mukanaan viinaa tai eläimiä.

Tuttuun tapaan palkintokategoriat ovat seuraavat:

• Vuoden iljettävin journalistinen teko eli Timo T.A. Mikkonen -muistopalkinto
• Vuoden Ykkösenä haaskalla -tunnustus eli Kari Lumikero -muistopalkinto
• Vuoden pääkirjoitus eli Erkki & Kari -palkinto
• Persialainen avotaitto -kiertopalkinto paskimmasta journalistisesta uudistuksesta

Palkintokategorioita voidaan tarpeen tullen lisätä, jos sopivia palkinnonsaajia tulee ilmi. Ehdokkaita otetaan vastaan Lehden sähköpostiin sekä tämän ilmoituksen kommenttiosioon aina 27.3. saakka, tai kunnes ehdokkaita ilmaantuu vähintään yksi. Vuoden parhaan journalistin palkinnon Lehti myöntää perinteiseen tapaan itselleen.

Kaikkien vastaajien kesken arvotaan. Palkinnot ovat.

August Elokuu

Kirjoittaja on Lehden Virallinen Valvoja

(ZAGREB) Äskettäin menehtynyt entinen Serbian presidentti Slobodan Milosevic jää elämään monien mieleen ihmisenä, joka pyrki toteuttamaan unelmansa ja tekemään maailmasta paremman paikan sekä tapattamaan muutamia satojatuhansia ihmisiä.

Milosevic syntyi vuonna 1941 pienessä Pozarevacin kylässä ortodoksipappi-isän ja opettajaäidin perheeseen. Hän vietti jotakuinkin normaalin lapsuuden ja murhautti ala-asteella seitsemän muslimisyntyistä serbiä. Opettajat muistelivat Slobodania myöhemmin lämmöllä: “Oli selvää että tästä pojasta tulisi jotakin suurta ja että hän murhaisi tuhansia syyttömiä ihmisiä.”

Vaatimattomasta alusta
hulluihin murhatekoihin

Milosevic valmistui lakimieheksi Belgradin yliopistosta 1964 ammuttuaan kuoliaaksi kahdeksan ihmistä. Vain muutamia vuosia myöhemmin tämä kyvykäs ja hullun murhanhimoinen nationalisti kohosi näkyviin virkoihin valtiollisissa yhtiöissä.

Tällöin kuitenkaan kovin moni ei olisi uskonut, mihin Milosevic vielä pystyykään. Kansanmurhat ja Srebrenican verilöyly olivat vielä kaukaista utopiaa, ja hänen piti tyytyä vain muutamiin murhapolttoihin ja salamurhiin.

Ratkaiseva askel kohti valtiomieheyttä ja sotarikollisen uraa tuli vuonna 1986 kun Milosevic nousi Serbian kommunistisen puolueen johtoon ja murhasi 22 ihmistä vasemmalla kädellään. Sen jälkeen häntä ei enää pysäyttänyt mikään, paitsi muutama laivueellinen Naton pommikoneita, kansannousu sekä verenpainetauti.

Tapan vittu
ihan kaikki

Milosevic keräsi karismaattisena johtajana nopeasti valtavan suosion kansallismielisten ja älyllisesti vajaiden serbien keskuudessa. Etenkin hänen kuuluisa “vittu nyt tapetaan kaikki” -puheensa Kosovo Poljessa 1989 muistetaan hyvin.

“Kroaatit - henki pois! Albaanit - litteäksi! Sloveenit - vittu hengiltä!” taitava demagogi Milosevic painotti tuolloin.

Vaalilupauksiaan Milosevic pääsi täyttämään 1990-luvun alussa, kun Kroatia ja Slovenia sekä myöhemmin Bosnia-Hertsegovina irtautuivat Jugoslaviasta. Milosevic alkoi tällöin soveltaa maan yhtenäisyyden säilyttämiseksi kehitettyä “Paskaks vaan” -strategiaa, johon sisältyi taitavaa nationalistista propagandaa, ulkopoliittista tasapainottelua sekä silmitöntä kaiken vastaantulevan murhaamista ja raiskaamista.

Pyhimys
mieheksi

Sodan tauottua Milosevic jatkoi Serbian johdossa sekä ihmisten murhaamista, kunnes hänet toimitettiin kesäkuussa 2001 Haagin sotarikostuomioistuimeen. Vuosien oikeustaistelun ja kymmenien murhien ja tuhopolttojen uuvuttama Milosevic menehtyi maaliskuussa 2006 sydänkohtaukseen, jonka kaikki teräväsilmäiset serbit tietenkin tunnistivat YK:n junailemaksi salamurhaksi.

“Miksi kaikki hyvät kuolevat ensimmäisinä?” tiivisti alati fiksujen serbialaisten tunnelmat debiiliksi todettu Ratko Ei-Mladic Belgradissa.

Terve, early adopters.

Tämä riittänee osoittamaan, että Fundable-keräys on  meidän aloittamamme.

Siitä tulee isommat ilmoitukset tänne ihan kohta.

(VAALIMAA) Veikkaus avaa uuden livevetokohteen, jossa veikkaajat pääsevät kokeilemaan taitojaan uudella saralla. Veikkauskohteessa täytyy tietää, missä vaiheessa Yleisradion vaalikolmikko Tarmo Ropponen, Sami Borg ja Matti Rönkä luopuu pikkutakeistaan.

Mahdollisia veikkauskohteita ovat kellonajan lisäksi takit pysyvät päällä, takit lähtevät eri aikaan, housut ensin, sammun jo uutisten aikaan sekä Raimo Ilaskivi. Veikkaus pohti myös vaihtoehdon katson vaaleja muilta kanavilta ottamista mukaan, mutta ei uskonut sen keräävän juuri vaihtoa.

“Ensimmäisen kierroksen ennakkotietojen perusteella tulosstudiossa käydään sen verran kuumana, että asiantuntija-arvioiden mukaan edes yhdeksään asti ei varmaankaan mennä. Itse suosittelen myös alle yhdeksän tuloksen veikkaamista, sillä silloin ehtii voiton napsahtaessa lähikauppaan olutostoksille” vihjaa vetoasiantuntija Riku Kytösalmi.

Arvoisa lukijamme,

Käynnissä oleva presidentinvaalikamppailu on osoittanut selvästi, että parlamentaarinen hallintojärjestelmä kaipaa tuekseen vahvaa arvojohtamista ja valtiojohtajuutta. Nykyajan myllerryksissä ja globalisaation mullistuksissa kansakunta tarvitsee lujaa kipparia luotsaamaan Suomi-laivaa kohti vakaita vesiä ja turvallisia satamia.

Vastakkain vaalin toisella ja ratkaisevalla kierroksella on kaksi kokenutta huippupoliitikkoa, jonka kummankaan kykyjä omalla erikoisalallaan ei ole syytä asettaa kyseenalaiseksi. Tarja Halonen ja Sauli Niinistö ovat molemmat lukuisissa vaalitenteissä ja kampanjansa aikana pitämissään puheissa osoittaneet taitonsa. Mutta vain yksi voidaan valita presidentiksi. Koska Lehti on aina ja kaikessa uutisoinnissaan korostanut läpinäkyvyyden ja avoimuuden periaatteita, olemme katsoneet soveliaaksi kertoa oman näkemyksemme siitä, kumman johtajuus olisi kansakunnalle parempi tulevalla kuuden vuoden jaksolla.

Pohdimme valintaamme pitkään, koska tiedostamme oman asemamme Suomen johtavien mielipidevaikuttajien joukossa. Meille tärkeiksi nousivat lopulta toisen ehdokkaan johdonmukaiset ja yhteisvastuuta korostavat näkemykset globalisaatiosta ja hänen perustellut kantansa hyvinvointivaltion rakenteiden uudistamisesta. Emme unohtaneet myöskään ehdokkaan visionäärisiä ja selkeitä kantoja Nato-jäsenyydestä ja Euroopan unionin kehittämisestä. Loppuratkaisussa olennaista oli myös ehdokkaan laaja kansainvälinen kokemus.

Lehti on kuitenkin päättänyt, ettemme pyri omilla henkilökohtaisilla valinnoillamme vaikuttamaan lukijoidemme äänestyspäätöksiin, vaan luotamme siihen, että jokainen äänestysikäinen suomalainen osaa tehdä oikean ratkaisun itse, ilman ulkopuolista ohjausta. Tästä syystä jätämme päätöksenteon sille ainoalle taholle, jolle valta on tässä asiassa suotu, Suomen kansalle. Toivomme lukijoidemme ymmärtävän valintaamme ja kenties jopa noudattavan sitä.

Lehden puolesta,
Kyösti Tappara

Kirjoittaja on Lehden pääkirjoitustoimittaja

Arvoisa lukijamme,

Käynnissä oleva presidentinvaalikamppailu on osoittanut selvästi, että parlamentaarinen hallintojärjestelmä kaipaa tuekseen vahvaa arvojohtamista ja valtiojohtajuutta. Nykyajan myllerryksissä ja globalisaation mullistuksissa kansakunta tarvitsee lujaa kipparia luotsaamaan Suomi-laivaa kohti vakaita vesiä ja turvallisia satamia.

Vastakkain vaalin toisella ja ratkaisevalla kierroksella on kaksi kokenutta huippupoliitikkoa, jonka kummankaan kykyjä omalla erikoisalallaan ei ole syytä asettaa kyseenalaiseksi. Tarja Halonen ja Sauli Niinistö ovat molemmat lukuisissa vaalitenteissä ja kampanjansa aikana pitämissään puheissa osoittaneet taitonsa. Mutta vain yksi voidaan valita presidentiksi. Koska Lehti on aina ja kaikessa uutisoinnissaan korostanut läpinäkyvyyden ja avoimuuden periaatteita, olemme katsoneet soveliaaksi kertoa oman näkemyksemme siitä, kumman johtajuus olisi kansakunnalle parempi tulevalla kuuden vuoden jaksolla.

Pohdimme valintaamme pitkään, koska tiedostamme oman asemamme Suomen johtavien mielipidevaikuttajien joukossa. Meille tärkeiksi nousivat lopulta toisen ehdokkaan johdonmukaiset ja yhteisvastuuta korostavat näkemykset globalisaatiosta ja hänen perustellut kantansa hyvinvointivaltion rakenteiden uudistamisesta. Emme unohtaneet myöskään ehdokkaan visionäärisiä ja selkeitä kantoja Nato-jäsenyydestä ja Euroopan unionin kehittämisestä. Loppuratkaisussa olennaista oli myös ehdokkaan laaja kansainvälinen kokemus.

Näillä perusteilla Lehti on päättänyt asettua toisella kierroksella tukemaan haastaja Sauli Niinistöä ja toivoo lukijoidemme ymmärtävän valintaamme ja kenties jopa noudattavan sitä.

Lehden puolesta,
Kyösti Tappara

Kirjoittaja on Lehden pääkirjoitustoimittaja

Arvoisa lukijamme,

Käynnissä oleva presidentinvaalikamppailu on osoittanut selvästi, että parlamentaarinen hallintojärjestelmä kaipaa tuekseen vahvaa arvojohtamista ja valtiojohtajuutta. Nykyajan myllerryksissä ja globalisaation mullistuksissa kansakunta tarvitsee lujaa kipparia luotsaamaan Suomi-laivaa kohti vakaita vesiä ja turvallisia satamia.

Vastakkain vaalin toisella ja ratkaisevalla kierroksella on kaksi kokenutta huippupoliitikkoa, jonka kummankaan kykyjä omalla erikoisalallaan ei ole syytä asettaa kyseenalaiseksi. Tarja Halonen ja Sauli Niinistö ovat molemmat lukuisissa vaalitenteissä ja kampanjansa aikana pitämissään puheissa osoittaneet taitonsa. Mutta vain yksi voidaan valita presidentiksi. Koska Lehti on aina ja kaikessa uutisoinnissaan korostanut läpinäkyvyyden ja avoimuuden periaatteita, olemme katsoneet soveliaaksi kertoa oman näkemyksemme siitä, kumman johtajuus olisi kansakunnalle parempi tulevalla kuuden vuoden jaksolla.

Pohdimme valintaamme pitkään, koska tiedostamme oman asemamme Suomen johtavien mielipidevaikuttajien joukossa. Meille tärkeiksi nousivat lopulta toisen ehdokkaan johdonmukaiset ja yhteisvastuuta korostavat näkemykset globalisaatiosta ja hänen perustellut kantansa hyvinvointivaltion rakenteiden uudistamisesta. Emme unohtaneet myöskään ehdokkaan visionäärisiä ja selkeitä kantoja Nato-jäsenyydestä ja Euroopan unionin kehittämisestä. Loppuratkaisussa olennaista oli myös ehdokkaan laaja kansainvälinen kokemus.

Näillä perusteilla Lehti on päättänyt asettua toisella kierroksella tukemaan istuvaa presidenttiä Tarja Halosta ja toivoo lukijoidemme ymmärtävän valintaamme ja kenties jopa noudattavan sitä.

Lehden puolesta,
Kyösti Tappara

Kirjoittaja on Lehden pääkirjoitustoimittaja

Alati uudistuva Lehti tahtoo tietää, mitä mieltä juuri Sinä olet julkaisustamme. Olemme aina kuunnelleet tiiviisti lukijakuntamme ääntä, mutta saadaksemme vieläkin tarkempaa tilastotietoa ja edistääksemme maittemme välistä ystävyyttä, yhteistyötä ja keskinäistä avunantoa, olemme valmistelleet ensimmäisen suuren lukijatutkimuksemme: Lehden lukijatutkimus 2005.

Vastaamalla tutkimukseemme olet mukana kehittämässä Lehteä entistäkin lukijaystävällisempään ja kansalaisjournalistisempaan suuntaan. Nöyrä toivomuksemme on, että mahdollisimman moni teistä molemmista lukijoistamme tarttuisi tähän ainutlaatuiseen tilaisuuteen. Älkääkä unohtako, että oikein vastanneiden kesken arvotaan arvokkaita palkintoja!

Lopuksi toivotetaan kaikille kaupungin asukkaille riemullista joulujuhlaa. Slutligen tillönskas stadens samtliga invånare en fröjdefull julhelg.

Sammuttakaa turvavyöt, kiinnittäkää savukkeenne.

Lehden puolesta,
Harvey-jänis

Kirjoittaja on Lehden markkinointipäällikkö

(PUUHAMAA) Kansainvälisen Samizdat-julkaisukonsernin uutispalvelu Lehti käynnistää lauantaina uuden, uraauurtavan sisältäpalvelumuodon. Sen tarkoituksena on lisätä kansalaisjournalismin määrää ja lukijoiden mahdollisuuksia osallistua uutisten ideointi- ja kirjoitustyöhön.

Lehden product placement director Keikon mukaan “tee-se-itse-jutuksi” nimetyn palvelun rakenne ja idea ovat loppujen lopuksi hyvin yksinkertaiset.

“Uusi palvelu on kaikessa kansalaisjournalistisuudessaan hämmentävän simppeli. Lehden toimitus antaa joka viikko erityisessä tee-se-itse-jutussa tarvittavat osaset, joista kukin lukija voi itse rakentaa haluamanlaisensa uutisen omien kiinnostuksenaiheidensa ja mieltymystensä pohjalta”, Keiko hehkuttaa nokka soirossa.

Lukijalle saatetaan Keikon mukaan antaa uutisaiheeksi esimerkiksi “idänkauppa”, henkilöhahmoiksi Seppo Kääriäinen, Tohtori Sykerö ja mangusti, sekä yhdeksi välttämättömäksi sitaatiksi “Toisinaan, mutta ei kuitenkaan ennen kello viittä” ja tapahtumapaikaksi Forssa.

“Niistä sitten lukija voi rakentaa aivan omanlaisensa jutun ja lisätä puuttuvat palaset itse. Samalla konserni säästää sievoisen summan rahaa osakkeenomistajien iloksi, ja varsinainen toimituskunta voidaan korvata halvalla vuokratyövoimalla”, Keiko kurnuttaa.

Myöhemmin palvelua on tarkoitus vielä parantaa rakentamalla puoliautomaattinen juttugeneraattori, jotta vähemmän kirjoitustaitoisten keskustalaisten ja jopa täydellisten riemuidioottien olisi mahdollisuus ryhtyä kansalaisjournalisteiksi.

“Nyt jokainen voi horjuttaa valtarakenteita ihan itse!” muistuttaa Keiko Che-univormussansa.