(IKE) Suomalaiset haluavat tehdä sitä jossain jännässä paikassa. Ylivoimainen valtaosa Lehden mielipidemittaukseen osallistuneista linjasi selkeästi, että siihen ryhtyminen sopisi varsin hyvin.

Sunnuntaiaamuun mennessä internet-kyselyyn oli vastannut jo 161 käyttäjää. Näistä vain joka viides ei haluaisi tehdä sitä jossain jännässä paikassa:

“Ei” vastasi muun muassa nimettömänä pysyttelevä Lehden lukija.

Lukija jäi kuitenkin vähemmistöön. Esimerkiksi toinen lukija vastasi epäröimättä “Kyllä.” Samoilla linjoilla oli myös kolmas lukija:

“Kyllä” hän vastasi yksiselitteisesti.

“Sen nyt kai jokainen saattoi lukea, että se ei ollut mikään viesti, joka ei olisi ollut vastaus johonkin minulle aiemmin esitettyyn” summasi monien suomalaisten tunnot puolestaan nimimerkki Ulkoministeri 60 v.

(VITTU) Voi vitun vittu. Vitun vitun vitun vittusaatana. Perkeleen jumalauta vittu. Saatanan perkeleen helvetin vitun persehomo vitun vittu. Vittu. Viiiitttttuuuuuu. Vittu. Voi vittu. Ei saatana.

“Eihän siinä mitään että toimittaja tekee kuukausikaupalla työtä löytääkseen haastateltavan tai on hankkinut vuositolkulla taustatietoa tehdäkseen jutun. Tai on hankkinut pitkän koulutuksen ammattiinsa ja yrittää kaventuvien resurssien paineissa tehdä parhaansa. Tai on vuosikausia uurastanut saadakseen tärkeää tietoa kansalaisille. Kato: ootte vain tyhmiä runkkareita, ette te tajuu. Se riittää, että on justiinsa katsonut Titanicin ja kertoo siittä iltapäivälehdelle. Se on kato vittu Kansalaisjournalismia. Nii. Että vetäkää handuun kaikki muka-vitun-journalistit. Voi voi.Tähän teidän pitää pyrkiä, kato”, totesi palkintoraati, jota on syytä arvostaa aivan vitusti.

Vittu. Vitun vitun vitun vitun vitun vittu. VITTU. SAATANA. PERKELE. Mainitsinko jo perkeleen? VITTU.

Myös perinteinen toisinajattelijoiden vainoaminen viikonlopun tavoitteissa

(IMATRA) Kolme suurta uskontokuntaa järjestää pääsiäisen kunniaksi suuret vainot. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon organisoimiin vainoihin osallistuvat myös juutalaiset ja muslimiseurakunnat ympäri Suomen. Tapahtuma on osa maailmanlaajuista Pääsiäiseen Jeesustellen -tapahtumaa.

“Tarkoituksena olisi ainakin vielä tässä lauantain mittaan saada ristille ainakin muutama jumalallisen opin kieltävä. Ville Rantaa nyt päällimmäisenä on noin ekumenian hengessä ajateltu” kertoo tiedotuspäällikkö Esko-Pekka Pilatus kirkon tiedotuskeskuksesta. Ajatus lähti liikkeelle muslimiseurakunnilta, mutta muutkin liittyivät pilatuksen mukaan innolla mukaan.

Yhteinen
juhla

Pääsiäinen on yhteinen juhla kaikille kolmelle uskontokunnalle. Muslimit juhlivat pääprofeettansa Muhammedin Jeesusta huomattavasti pidempää ikää. Kristityt juhlivat luonnollisesti sitä, kuinka Jeesuksen uhrikuolema mahdollistaa edelleen itsekin marttyyrinä esiintymisen ka kirkollisveron keräämisen. Juutalaiset juhlivat Kristuksen murhaamista.

Ei lainkaan ensimmäistä kertaa järjestettävät vainot huipentuvat julkisiin ristiinnaulitsemisiin, mutta ohjelmassa on paljon muutakin. Esimerkiksi evankelis-luterilainen kirkko jeesustelee perinteiseen tapaan sillä, kuinka tärkeää työtä se tekee esimerkiksi kehitystyön saralla käyttäen tuskin lainkaan varoistaan hallintoon, tiloihin tai sellaisten pappien palkkaan, jotka kieltäytyvät tekemästä työtä naispappien kanssa.

Jeesustelua
kautta maan

Evankelis-luterilainen kirkko ei tietenkään ole jeesustelussaan yksin. Muslimit jeesustellevat sillä, kuinka muslimimaissa tapetaan naisia perheen kunnian palauttamiseksi paljon harvemmin kuin sata vuotta takaperin. Juutalaisten jeesustelun odotetaan perinteiseen tapaan keskittyvän raamatulliseen oikeuteen maahan.

Kansalaisten toivotaan osallistuvan yleiseen jeesusteluun muun muassa päivittelemällä kehitysmaiden kurjuutta. Internet-pohjaisten pienjulkaisujen toivotaan puolestaan kohottavan itsensä muiden yläpuolelle ja sieltä tulevan tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.

(FORSSA) Alkoholijuomien veroale ja sitä seurannut yökerhojen verinen hintakilpailu on monilla paikkakunnilla johtanut nuorten miesten ei-toivottujen yhdyntöjen räjähdysmäiseen kasvuun, kertoo väestöliiton tuore tutkimus.

“Valomerkin säikyttämät juopuneet nuoret miehet kantavat kotiinsa aivan mitä tahansa mätisäkkejä. Ei sitä usko, jollei itse näe, helvetti”, toteaa väestöliiton erikoistutkija Jallu Kola.
“Aamulla nämä miehet sitten kauhistelevat, mihin ovat sormensa työntäneet”

Keskustakierros lauantain pikkutunneilla vahvistaa tutkimuksen tiedot. Kaduille purkautuva kiimainen känniääliölauma pyyhkii tulvaveden tavoin yökerhon edustat puhtaaksi naishirviöistä. Viimeinenkin ylimeikattu harppu ja eltaantunut etanolipatja kannetaan taksijonoihin. Haastateltavat eivät silti pidä ongelmaa järin suurena:

“En koskaan mene sänkyyn ruman naisen kanssa, mut niiden vieressä oon aamut”, kommentoi eräskin nuori mies.

“Eihän se kaunis ole, mutta pillu sillä oon kuuma ja liukas kuin tuore lehmänläjä. Haha!”, arvioi kumppaniaan edellisen serkkupojaksi esittäytyvä sorsaeläin.

(ALEKSANDRIA) “Mamelukkia munille poijjaat!” Näin reippaasti kuuluu ensimmäinen prinsiippi maailman vanhimmiksi arvelluissa valmennuksen pelikirjoissa. Egyptiläisten arkeologien ryhmä törmäsi historialliseen löytöön Niilin laakson kaivauksilla alkukesästä. Hauraita pergamenttirullia on entisöity sen jälkeen huolella sekä Egyptin viranomaisten että Suomen jääkiekkomuseon voimin, ja nyt ensimmäisiä teesejä on päästy selvittämään.

Vanhimmat pelikirjat ulottuvat aina Egyptin varhaisimpien faaraoiden aikoihin saakka. “Ramses II on semmoinen mulkku että turpaan ja heti jos kaukaloon astuu”, kuvailee muinainen memfisiläinen oppinut Refenrefenrefen omia kuvioitaan.

Egyptiläisten pelitapaa voisi tämänhetkisten tietojen mukaan kutsua kohtalaisen aggressiiviseksi viisikkopeliksi, ehkä hieman ruotsalaista torpedoa muistuttvilla vivahteilla, selvittää jääkiekkomuseon yli-intendentisti Taisto Väkivalta. Hänen mielestään egyptiläisillä opeilla on kuitenkin selvästi nykykiekosta poikkeavia katsantokantoja muun muassa koskien kuolemanjälkeistä elämää.

“Esimerkiksi viime vuosien SM-liigamestarien otteissa ei näy jälkeäkään muumiointiperinteestä tai tärkeiden sisäelinten ja aivojen poistamisesta, puhumattakaan balsamoinnista”, Väkivalta kuvailee.

Tulvilla
suuri merkitys

Tutkijat ovat jo vähäisenkin restauraation perusteella melko varmoja siitä, että muinaisten egyptiläisten pelitapaa hallitsi hyvin voimakkaasti usko moninaisiin jumaliin, joka erottaa sen nykyisistä eurooppalaisesta ja pohjoisamerikkalaisesta kiekkokulttuureista, jotka sen sijaan nojaavat vahvasti monoteistiseen taktiikkaan.

“Lisäksi Niilin tulvilla on ollut hyvin perustavanlaatuinen vaikutus etenkin jäähyjen tappamisiin sekä ylivoimapeliin. Tällainen piirre puuttuu vaikkapa tsekkiläisjoukkueilta kokonaan”, Väkivalta selostaa.

Myöskään egyptiläisille tyypillisistä pyramideista ei näy suomalaisilla liigajäillä merkkiäkään.

Vastustusta
löytyy

Vastaväittäjiäkin toki on jo ilmaantunut. Kriitikkojen pienen mutta äänekkään joukon mukaan koko pelikirja on vain muutaman vuoden ikäinen ilmiö, jolla ei ole sen enempää historiallista kuin mitään muutakaan taustaa tai merkitystä.

“Koko vitun pelikirjanhan keksivät omaa häntäänsä nostaakseen ja edes jotain toimeentuloa saadakseen Petteri Sihvonen ja pari muuta epäonnistunutta valmentajaa, joiden suurin saavutus on floppaaminen Lahden Pelicansin peräsimessä”, kuuluu yleisin argumentti.

“Ootteko hei koskaan kuulleet taktiikasta, hä?”

(KUUNSILTA) Kattovalaisimen himmeän valon heijastuma viinilasin pinnasta katoaa hetkeksi, kun tumma hahmo katkaisee valonsäteiden polun ravintolan sakeassa ilmassa. Aterinten kilkatus saa äänimaisemaan seurakseen tuolin narahduksen, kun vieras istuutuu ja siirtää rokokoohenkisen istuimensa lähemmäs pöytää ja sitä peittävää pitsikuvioitua pöytäliinaa.

Ennen istuutumista olen kätellyt tulijaa ja esitellyt hänelle ennestään tuntemattoman kuvaajan. Vaihdamme muutaman sanan ja saan haastateltavastani irti lämpimän hymyn. Tunnen, että haastattelu on lähdössä hyvin käyntiin ja uskaltaudun katsomaan pitkää miestä silmiin. Hän on Corto Maltese, Lehden content manager, ja me olemme saapuneet keskustelemaan Suomen ehkä tyylikkäimmän uutismedian uudesta tyylistä. Ennen syvällistä ajatustenvaihtoa tilaamme calvadokset ja sitten Maltese kertoo syvällä äänellään luovasta lehtikirjoittamisesta.

“Ihan järkyttävää paskaahan tämä on. Jotkut toimittajat luulevat olevansa kirjailijoita ja kaivavat sitten väkisin sen sisäisen runotyttönsä tai -poikansa esille. Koko löyhkäävä läjä kaatuu lukijan niskaan, joka ei tiedä lukeeko Parnasson hienostorunkkausta, Kallion ilmaisutaidon lukion taidehomoahdistusta vai asiallista uutismediaa.”

Kuuntelen lumoutuneena hänen ajatuksiaan lehtimaailman tulevaisuudesta. Sisälleni leviää lämpö, joka tuo mieleen lapsuuden kesät ja hehkuvat hiekkarannat. Maltesen ääni on kuin rantaan lipuvat aallot, jotka jokaisella kerralla tuovat uudet kuohut. Näen, että kuvaaja ei ole yhtä innostunut historiallisista ajatuksista kuin minä, ja mieleni tekisi potkaista häntä. Mikä moukka!

Kulmakarvojaan ilmeikkäästi liikuttava Maltese jatkaa tarinointiaan. Hän on alansa ehdoton auktoriteetti; mies, jonka sanaa kuunnellaan; uudistaja ja samalla perinteiden taitaja. Hänen huulensa eivät malta edes koskettaa viinilasia, sillä kutsumustaan julistava mies ei vaikene. Kuulija ei voi kuin vakuuttua hänen sanoistaan: edessä on vallankumous.

“Kaikkein käsittämättömintähän tässä paskassa on se, että jossain kuuden tonnin jutussa ei sanota yhtään mitään. Nämä uuden ajan volterkilvet jauhavat interiööristä, haastateltavan eleistä ja omista tuntemuksistaan, mutta lukijalle jää käteen vain löysä kulli.”

Haastattelu päättyy. Luovutan Maltesen kuvaajalle, vastahakoisesti mutta tietäen, että nyt saan antaa hänet Sinulle, lukijalle.

Juhannus näkyy niin palveluiden toiminnassa, kuin liikenteessäkin monin erilaisin tavoin. Lehden juhannusmuistio pitää sisällään tärkeimmät muistettavat seikat. Sen voi kätevästi leikata talteen ja laittaa vaikka taskuun käyttöä varten.

Kaupat

Tuoreet ruokatarpeet kannattaa matkalle lähdettäessä ostaa vasta perillä, mikäli mahdollista. Kylmäkuljetusketjun katkeaminen kun voi helposti johtaa vatsanväänteisiin.

Alko suljetaan juhannusaattona yhdeltä. Pitkäripaisessa on kuitenkin yleensä melkoinen ruuhka, joten fiksu juhlija hankkii juomansa jo edellispäivänä. Näin ostoksille ehtii aattona vielä uudelleen.

Liikenne

Julkisessa liikenteessä juhannus näkyy lähinnä siten, ettei mikään vittu liiku mihinkään. Jos joku liikkuu, niin se on täynnä kännisiä isiä, rumia äitejä ja häpeäänsä syystäkin itkeviä lapsia. Ainoastaan joku pirun Pikajuna 816 Jyväskylästä Helsinkiin kulkee perjantaina pyhäaikataulujen mukaisesti.

Omalla autolla tien päälle kannattaa lähteä hyvissä ajoin, mielellään viimeistään vitun vappuna. Mikäli mahdollista, kannattaa valita kiertotie esimerkiksi saatanan Ruotsin kautta. Muista myös, että kunnon känni tekee hitaastikin liikkuvasta vitun perkeleen autojonosta oikeastaan ihan mukavan paikan. Vesiteitse liikkuessa huomaavainen veneilijä kääntää naamallaan kelluvat kanssaveneilijät selälleen.

Naapurit

Vituttaa minua niin paljon, että niin paljon viinaa ei pysty juomaan että se siitä helpottaisi. Voi saatanan Makkoset ja niiden kersat ja vittu serkut. Vedän persekännit ja tuikkaan niiden mökin palamaan.

Poliisi

Pilaa varmaan tämänkin juhannuksen viimeistään sitten, kun naapurin mulkun mökki palaa.

Luonto

Kannattaa muistaa vetäytymispaikkana poliisin ilmaantuessa paikalle. Mikäli liikkeellä ollaan alasti tai pelkissä alusvaatteissa on hyvä muistaa, että kuiva kangasmetsä pistelee juostessa ihan vitusti. Onkin hyvä mieluummin suunnata saniaisia ja suota kohti.

Etsintäpartiot

Tuskin koskaan katsovat korkealle puihin. Vaikka useimmat palvelut ovat suljettuina pyhien ajan, jatkavat etsintäpartiot naaraamista suossa läpi koko juhannusviikonlopun.

Paluuliikenne

Pitkissä autojonoissa on ihan vitun vaikea liftata. Metsästä ei myöskään kannata tölvätä moottoritien kupeeseen kyytiä hankkimaan. Liftaamista myös helpottaa, mikäli saa jostain hankittua vaatteita ylleen.

Kannattaa myös muistaa tarkistaa suurimpien tietöiden paikat ja mahdolliset paluumatkaa nopeuttavat kiertotiet. Tämä tieto löytyy esimerkiksi tielaitoksen sivuilta. Maltti on valttia myös juhannuksen paluuliikenteessä.

Sunnuntai

Sunnuntaina kaupat ovat auki normaalisti. Myös julkinen liikenne kulkee normaalien sunnuntaiaikataulujen mukaisesti. Alkot avataan vasta maanantaina.

(JYVÄSKYLÄ) Humanistisia aineita opiskeleva 23-vuotias Auli Purukumi luuli torstai-illan sujuvan hienosti. Hän järjesti poikaystävänsä täysin riitelemättä saadulla hyväksynnällä myöskin pariutuneille yliopisto-opiskelijatovereilleen riehakkaan illanvieton, jossa nautittiin kaksi pulloa keskihintaista chileläistä punaviiniä ja pellillinen bruschettoja. Kesken tunnelmoinnin ja Noora menee naimisiin -sarjan juonikertauksen koko seurue järkyttyi suunniltaan.

Ilman mitään näkyvää syytä cd-soitin lopetti Ultra Bran levyjen soittamisen. Purukumi yritti vaihtaa vaihtaa poltetun kokoelmalevyn alkuperäiseen Kroketti-albumiin, mutta siltikään soittimesta ei kuulunut mitään. Paniikissa nuori yliopisto-opiskelijatar pudotti ihannoimansa Ultra Bran levyn Greenpeacen mainosmateriaalin sekaan ja joutui turvautumaan Zen Cafen levyihin.

“Kun Anni Sinnemäen ihanat sanoitukset vaimenivat, niin luulin lopun koittaneen. Onneksi herkkä Samuli Putro sai minut hetkeksi elävien kirjoihin”, Purukumi muistelee jälkikäteen.

Ilo oli kuitenkin lyhytaikainen. Ensin repeat-nappi ei suostunut toimimaan Todella kaunis -kappaleen kohdalla, ja lopulta myös Zen Cafe mykistyi. Edes Jamie Cullum ei suostunut pyörimään, jolloin Purukumi tirskautti muutaman kyyneleen Image-lehden kannelle. Ilta oli lopullisesti pilalla, eivätkä edes Sinkkuelämää-sarjan uusinnat pelastaneet seuruetta alakulolta.

“Miten tällainen on mahdollista? Lahjoitan kuitenkin vuodessa kuutisen euroa Afrikan nälkäänäkeville ja ostan vain reilun kaupan banaaneja, mutta silti joudun kokemaan tällaisia kauheuksia. Elämme pelottavassa yhteiskunnassa, kun tällaista sattuu kaupungeissakin”, Purukumi toteaa päätään puistellen.

(KEIKYÄ) Kun valtamedia etääntyy yhä kauemmas tavallisista ihmisistä, tuntuvat monet muutkin yhteiskunnan osat yhä kaukaisemmilta: politiikka ei kiinnosta, yhteisöllisyys murtuu ja ihmiset atomisoituvat helposti manipuloitaviksi massoiksi. Mutta näin ei tarvitse käydä, painottaa dosentti Mies-Himo Ylkänköyrijä Helsingin yliopiston Tärkeiden asioiden laitokselta.

“Tälle kehitykselle on ilmestynyt elinvoimainen ja demokratisoiva vastavoima hurjan suosion saavuttaneesta kirjapain…, korjaan radi…, korjaan telev…, eikun intern…, siis kotisivui…, ha, tietenkin, bloggaamisesta!” Ylkänköyrijä sanoo muistiinpanojaan selaten.

Ylkänköyrijä huomauttaa, että vaikkapa sanomalehti on pian tarpeeton reliikki, kun blogikentästä voi helposti selata vain viidessä viikossa samat tiedot kuin yhdestä lehdestä aamukahvipöydässä.

Kansalaisjournalismi, niinQ

Ylkänköyrijän mukaan blogit eli säännöllisesti päivttyvät päiväkirjanomaiset yksityiset verkkosivut antavat kenelle tahansa mahdollisuuden saavuttaa liki rajattoman yleisön. Blogit tarjoavat myös ruohonjuuritason näkökulman globaaleihin kysymyksiin, mikä usein jää asiantuntijajournalismiin keskittyneiltä valtamedioilta huomaamatta.

“Kyllä! Nyt on mahdollista lukea jo usealta tuhannelta suomenkieliseltäkin blogilta, mitä kirjoittaja söi tänään tai kuinka paljon Jägermeisteriä hän joi eilen! Ja nähdä kuvia laseista! Viestinnän vallankumous on täällä: Media is the Massage”, julistaa Ylkänköyrijä.

Oikeesti, kansalaisjournalismi

Ylkänköyrijä muistuttaa, ettei blogien hienous jää yksistään vaihtoehtoisen tiedon levittämiseen, vaan ne tarjoavat samalla vilkkaan ja kansalaisjournalistisen keskusteluympäristön, joka ottaa kantaa kirjoituksiin, kritisoi, pohtii ja luo teesien ja antiteesien kautta uutta.

“Esimerkiksi Suomen blogiskenessä on häkellyttävän kansalaisjournalistisesti pohdittu jo vuosia mm. kysymyksiä ‘naiset on tyhmiä’, ‘miehet on tyhmiä’, ‘vittu mä oon kännissä’, ‘vittu mä oon krapulassa’ sekä ‘mun blogi on vahvempi kun sun blogi’. Yhtä korkeatasoiseen kansalaisjournalistiseen diskurssiin ei muualla törmää”, hän toteaa.

Tiätsä, kansalaisjournalismi

Seuraavana askeleena tällä häikäisevällä kansalaisjournalistisen kehityksen tiellä on Ylkänköyrijän mukaan tulossa hämmentävä, vieläkin demokratisoivampi ja kansalaisjournalistisempi julkaisujärjestelmä, joka perustuu ‘kynäksi’ kutsuttuun käyttöliittymään sekä ‘paperiksi’ sanottuun julkaisualustaan.

“Tämä toimii täysin langattomalla yhteydellä eikä vaadi edes sähköä! Nuo termitkin muuttunevat vähän yksinkertaisemmiksi, kunhan teknologia tulee tutuksi”, hän arvelee.

Sitä odotellessa on Ylkänköyrijän mukaan tyydyttävä blogeihin, joita ei kuitenkaan ole moittiminen: “Blogit ovat antaneet äänen äänettömille. Ja se ääni huutaa ’tissit’!”

Pikku-Samin toisen luokan ensimmäinen päivä

(HORTTAA) Herätyskello pirisee iloisesti ja herättää Pikku-Samin, 8 v, uuteen päivään. Mutta tämä ei olekaan mikä tahansa päivä, sillä tänään alkaa taas koulu pitkän loman jälkeen. Samikin pääsee taas näkemään kavereitaan ja vaihtamaan kesäkuulumisia.

“Parasta koulussa on kivat kaverit. Läksyt on kyl vähän tyhmii”, pohtii Sami aamiaispöydässä.

Sami syö itse keittämänsä ison lautasellisen puuroa ja kulauttaa päälle kaakaota. Äiti kun on ollut taas iltalöysissä eikä isää ole nähty sitten vuoden 1982. Sitten hän pakkaa upouuteen Ihaa-reppuunsa kirjat ja tutun Nalle Puh -penaalin teroitettuina kynine ja kumeineen ja suuntaa koulua kohden, aivan kuin tuhannet muut lapset ympäri Suomea.

Muista aina liikenteessä

Koulun portinpielessä Samia odottavatkin jo vanhat ystävät, viidesluokkalaiset Risto, Jussi ja Hannu. He tuuppaavat iloisesti Samin pyörineen sepeliin ja uittavat Ihaa-reppua läheisessä lätäkössä.

“Lällällää, läskipää!” tervehtii kolmikko, ja Sami hymyilee onnellisena. Häntä ei ole kesän aikana unohdettu. Eikä hänen itkukohtaustaan kevätjuhlassa.

“Leikimme usein yhdessä koulun jälkeen. Joskus mukana on monia muitakin”, kertoo Sami verinaarmua pyyhkien.

Ei oppi ojaan kaada

Ensimmäisen koulupäivän ohjelmassa ei juuri oppitunteja ole, vaan Samin 2B-luokan oppilaat juttelevat toistensa ja opettaja Terho Harjuksen kanssa kesän hassuista kommelluksista.

Samin mielestä ope on tosi kiva, mutta joskus hänestä tuntuu, että ope pitää häntä liiaksi lellikkinään. Siitä eivät kaverit tykkää. “Ja mitäs se meidän pikku äpärä sitten? Ei taidettu kesällä pahemmin matkustella. Etkä tainnut vieläkään oppia lukemaan, saatanan mongoloidi”, tervehtii Terho Samia.

Taitaa Samin sanoissa olla hitunen perää. Terho näet siirtää hänet taas tarkkisluokalle luokkatovereiden katsoessa kateellisina.

Täältä tullaan elämä

Tarkkisluokassa näet odottavat monet Samin parhaista kavereista. Riston ja Jussin olemmekin jo tavanneet, ja heidän lisäkseen Pasi-open valvonnassa istuvat Mikko, 15, Tuire, 9, sekä Niina, 11.

Luokka on ehtinyt viime vuoden aikana hioutua tiiviiksi toisiaan tukevaksi yhteisöksi, ja niinpä Sami lainaakin mielellään Nalle Puh -penaalinsa Mikolle, joka unohti omansa kotiin. Repun taas saa Niina. Ettei vain Sami olisi ihan pikkuisen ihastunut?

“Äh, tytöt on tyhmii”, punasteleva Sami vastaa irroitellen Niinan heittämää purukumipalloa hiuksistaan.

Tänään päivä loppuu lyhyeen Pasin saatua taas yhden leikkisistä “romahduksistaan”. Sami säntää riemuissaan kotimatkalle, ja siellähän kaverit jo odottavatkin portinpielessä.

“Lällällää, läskipää!” he tervehtivät, ja Sami tietää, että tästä vuodesta tulee taas hyvä vuosi.